Eilen luin juttua uusavuttomuudesta. Tai tarkemmin siitä, miten suomalainen peruskoulu opettaa lapsia elämisen taitoihin.
Vaikkakin opettamisen elämisen taitoihin pitäisi olla lapsen vanhempien vastuulla.
Hyvä jos peruskoulussa ehditään kunnolla opetella lukeminen, laskeminen ja tärkeimpien kielien puhuminen. Edes sillä tasolla että jatkossa pärjäisi.
Tänään luin myöskin juttua uusavuttomuudesta. Ja tarkemmin siitä, miten suomalainen huippukiekkoilija "just ja just osaa käyttää mikroa".
Kaikki kunnia koko kansan Patelle ja ennenkaikkea koko kansan Paten vanhemmille. Tie huipulle on taatusti ollut pitkä ja raskas. Ja kalliskin. Mutta oli se huippu missä tahansa, ja tie sinne kuinka pitkä ja raskaskin, elämistä pitäisi myös opetella.
Ja opettaa.
Tyttäret ovat tällä hetkellä siinä iässä, että kaksi vanhinta kokkaavat (pyytämättä) ja siivoavat (pyydettäessä). Eli jos oikein tiukka paikka tulisi, niin eivät kovin äkkiä nälkään kuolisi eivätkä roskakasojen alle hukkuisi.
Tunnen ylpeyttä kun saan katsella 11 vuotiaan leipovan marjapiirakkaa. Ja iloa siitä, kun saan maistaa 9 vuotiaan tekemää päivällistä ja näen riemun sen silmissä kun pääsen ruokaa kehumaan.
Ja siitä kun 5 vuotias ihan itse vie roskansa roskiin ja astiansa pesuun.
Eli kaikki kunnia niille jotka sinne huipulle ovat päässeet. Kunhan vaan muistaisivat että sieltä saattaa olla aika jyrkkä pudotus takaisin kuolevaisten joukkoon.
Ja silloin ei äiti enää välttämättä ole apua antamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti