Vuoden viimeistä viikkoa ei poliittisesti tylsäksi voi haukkua. Kokoomus kun ei joulurauhaa kauaa jaksanut kunnioittaa.
Todellisuudesta vieraantuneita ovat, puolueen kansanedustajat ja virkailijat. Kuvittelevat korkealla tornissaan istuen toimivansa maansa parhaaksi.
Kun koittavat rajoittaa sananvapautta.
Kun olettavat perheellisen työnhakijan jättävän kaiken ja muuttavan työn perässä.
Kun hyökkävät kansan kimppuun silloin, kun kansa toteuttaa demokratiaa.
Historiaa luulevat tekevänsä. Ja kaiketi tekevätkin - toisenlaista vaan mitä itse kuvittelivat.
Kokoomuksen Rytinäviikot: toivottavasti ei perinteeksi muodostu.
sunnuntai 31. joulukuuta 2017
torstai 28. joulukuuta 2017
Ihmisentapaisten joulu
Joulu.
Oli ja meni ja suhteellisen rauhallisesti. Vaikka sainkin joulun, jolloin sain katsella niitä joita varten joulua yleensä vietetään.
Tyttäret nauttivat. Loikoilivat, lukivat, pelasivat, söivät ja taas vähän loikoilivat. Ja avasivat lahjansa.
Hymyjä, iloisia huutoja, nauruakin. Ja kaikki kolme sanoivat että "olipa isi hyvä viikko". Lahjoista parhain minulle.
Ja vaikka ikävä niitä alkoi jo ennen kuin ne pois vein, tiesin että vaimonkaltaisen kanssa elo jatkuu pykälää rauhallisempana, yhdessä. Loikoillen, lukien, surffaten, syöden ja taas vähän loikoillen.
Vaikka eläminen onkin joskus aika outoa, tunnen itseni onnekkaaksi. Hellun kanssa yhdessäolon ja yhdessä rauhoittumisen lisäksi sain viettää jouluni taas omien ihmisentapaisteni keskellä.
Koska niiden juhlahan tuo on.
Oli ja meni ja suhteellisen rauhallisesti. Vaikka sainkin joulun, jolloin sain katsella niitä joita varten joulua yleensä vietetään.
Tyttäret nauttivat. Loikoilivat, lukivat, pelasivat, söivät ja taas vähän loikoilivat. Ja avasivat lahjansa.
Hymyjä, iloisia huutoja, nauruakin. Ja kaikki kolme sanoivat että "olipa isi hyvä viikko". Lahjoista parhain minulle.
Ja vaikka ikävä niitä alkoi jo ennen kuin ne pois vein, tiesin että vaimonkaltaisen kanssa elo jatkuu pykälää rauhallisempana, yhdessä. Loikoillen, lukien, surffaten, syöden ja taas vähän loikoillen.
Vaikka eläminen onkin joskus aika outoa, tunnen itseni onnekkaaksi. Hellun kanssa yhdessäolon ja yhdessä rauhoittumisen lisäksi sain viettää jouluni taas omien ihmisentapaisteni keskellä.
Koska niiden juhlahan tuo on.
tiistai 12. joulukuuta 2017
Hiljaisuus...
...vartin yli kolme, iltapäivällä, joulukuisena arkipäivänä, keskellä pimeintä talvea, tuntuu omituiselta ja pelottavaltakin.
Päiviini kun ei hiljaisuuden ohella juurikaan muuta nykyään kuulu, kotitöiden lisäksi ja niiden jälkeen.
Tällaisina viikkoina, kun tyttäriä ei juurikaan näy, hiljaisuuteen sotkeutuu usein mukaan yksinäisyys. Luulisi että sitä osaisi arvostaa, näillä kymmenillä. Mutta aina ei osaa. Joskus onneksi kuitenkin.
Ja hiljaisuudessa kun on sekin huono puoli, että silloin ehtii ajattelemaan. Ja ajatella ei aina jaksa..
Koitan siis olla mahdollisimman toimelias, tikusta asiaa ja niin pois päin. Ettei menisi pelkäksi kahvitteluksi ja sometteluksi, niiden ajatusten joita ei aina jaksaisi lisäksi.
Kaikki kolme karvakorvaakin nukkuvat. Taidanpa herätellä ja kysellä niidenkin kuulumiset.
Loppuu se hiljaisuus.
Päiviini kun ei hiljaisuuden ohella juurikaan muuta nykyään kuulu, kotitöiden lisäksi ja niiden jälkeen.
Tällaisina viikkoina, kun tyttäriä ei juurikaan näy, hiljaisuuteen sotkeutuu usein mukaan yksinäisyys. Luulisi että sitä osaisi arvostaa, näillä kymmenillä. Mutta aina ei osaa. Joskus onneksi kuitenkin.
Ja hiljaisuudessa kun on sekin huono puoli, että silloin ehtii ajattelemaan. Ja ajatella ei aina jaksa..
Koitan siis olla mahdollisimman toimelias, tikusta asiaa ja niin pois päin. Ettei menisi pelkäksi kahvitteluksi ja sometteluksi, niiden ajatusten joita ei aina jaksaisi lisäksi.
Kaikki kolme karvakorvaakin nukkuvat. Taidanpa herätellä ja kysellä niidenkin kuulumiset.
Loppuu se hiljaisuus.
keskiviikko 6. joulukuuta 2017
Suomi100
Ristiriitaisia tunteita, näin satavuotispäivänä.
Toisaalta, ja ehkä kuitenkin enemmän, osaan tuntea kiitollisuutta isänmaatamme ja sitä aikanaan puolustaneita kohtaan.
Mutta toisaalta tunnen suurta myötähäpeää.
Varsinkin näitä "kansallismielisiä" kohtaan. Ja lainausmerkit siksi, että on kansallismielisiä ja sitten on "kansallismielisiä".
Ja poliitikkojamme, valtakunnantasolla, kaikkine sekoiluineen ja oman edun tavoitteluineen. Sillä sitähän tämän päivän politiikka on: sulle ja vähän enemmän mulle...
Toivottavasti päivän päätyttyä vallalle jää tuo kiitollisuus, hyvä mieli kuluneista vuosista, niin omista kuin Suomenkin.
Ja sen verran tiedän jo nyt, että jos joku SoMessani edes yrittää toivottaa Hyvää Itsepäisyyspäivää, on ärtymykseni oleva suuri ja mahtava.
Toisaalta, ja ehkä kuitenkin enemmän, osaan tuntea kiitollisuutta isänmaatamme ja sitä aikanaan puolustaneita kohtaan.
Mutta toisaalta tunnen suurta myötähäpeää.
Varsinkin näitä "kansallismielisiä" kohtaan. Ja lainausmerkit siksi, että on kansallismielisiä ja sitten on "kansallismielisiä".
Ja poliitikkojamme, valtakunnantasolla, kaikkine sekoiluineen ja oman edun tavoitteluineen. Sillä sitähän tämän päivän politiikka on: sulle ja vähän enemmän mulle...
Toivottavasti päivän päätyttyä vallalle jää tuo kiitollisuus, hyvä mieli kuluneista vuosista, niin omista kuin Suomenkin.
Ja sen verran tiedän jo nyt, että jos joku SoMessani edes yrittää toivottaa Hyvää Itsepäisyyspäivää, on ärtymykseni oleva suuri ja mahtava.
torstai 23. marraskuuta 2017
Maailma muuttuu
Ja saakin muuttua. Pitääkin. Paitsi jos kysytään keski-ikäistyvältä suomalaiselta, ja varsinkin mieheltä.
Itse olen keski-ikäistyvä suomalainen mies ja en enää oikein jaksa ymmärtää sitä paatoksellisuutta millä tavoin osa kaltaisistani muutoksiin suhtautuu. Kaiken pitäisi olla ennallaan tai samoin kuin kultaisella kahdeksankymmentä-luvulla. Mikään tai kukaan ei saisi muuttua.
Mutta kun maailmalla on kautta historian ollut taipumus sitä tehdä. Asioilla, ihmisillä ja ennen kaikkea ihmisten tavalla ajatella ja suhtautua.
Jos sosiaalinen media olisi sata vuotta sitten ollut juttu, olisi siellä silloin päivitelty että "Saatana naisille mitään äänioikeutta anneta", tai "Rajat Auki! Itsenäisyyttä ei ennenkään olla kaivattu", tai vaikkapa "Kiitos kieltolaista. On mukava että meitä holhotaan".
Ajatteleppa sitä, lajitoverini.
On aivan sama sille, miksi äitiyspakkausta kutsutaan. Ja on aivan sama sille, jos joku haluaa viettää läheisenpäivää. Ja jos haluamme kasvattaa lapsiamme haluamallamme tavalla, ei siinä sinkkosilla eikä muillakaan pitäisi olla nokan koputtamista.
Olen vihervassari, feministi, anarkistikin. Olen vanhempi ja kasvattaja ja en halua että lapseni opettelevat elämistä erilaisuuden pelon ilmapiirissä.
Että koittaisitte antaa ihmisten elää, olla ja kehittyä.
Ja maailman muuttua.
Itse olen keski-ikäistyvä suomalainen mies ja en enää oikein jaksa ymmärtää sitä paatoksellisuutta millä tavoin osa kaltaisistani muutoksiin suhtautuu. Kaiken pitäisi olla ennallaan tai samoin kuin kultaisella kahdeksankymmentä-luvulla. Mikään tai kukaan ei saisi muuttua.
Mutta kun maailmalla on kautta historian ollut taipumus sitä tehdä. Asioilla, ihmisillä ja ennen kaikkea ihmisten tavalla ajatella ja suhtautua.
Jos sosiaalinen media olisi sata vuotta sitten ollut juttu, olisi siellä silloin päivitelty että "Saatana naisille mitään äänioikeutta anneta", tai "Rajat Auki! Itsenäisyyttä ei ennenkään olla kaivattu", tai vaikkapa "Kiitos kieltolaista. On mukava että meitä holhotaan".
Ajatteleppa sitä, lajitoverini.
On aivan sama sille, miksi äitiyspakkausta kutsutaan. Ja on aivan sama sille, jos joku haluaa viettää läheisenpäivää. Ja jos haluamme kasvattaa lapsiamme haluamallamme tavalla, ei siinä sinkkosilla eikä muillakaan pitäisi olla nokan koputtamista.
Olen vihervassari, feministi, anarkistikin. Olen vanhempi ja kasvattaja ja en halua että lapseni opettelevat elämistä erilaisuuden pelon ilmapiirissä.
Että koittaisitte antaa ihmisten elää, olla ja kehittyä.
Ja maailman muuttua.
sunnuntai 19. marraskuuta 2017
Odotuksen aikoja
Pikkujoulu, joulu, uusivuosi ja ensi vuosi.
Siinäpä sitä taas on odoteltavaa. Itselle ja laumalle.
Ja taas on tuntunut siltä että tuon kaiken odottaminen on pitänyt aloittaa jälleen kerran entistä aikaisemmin. Syyskuussa jouduin käymään ensimmäisen joulupukki-keskustelun, lokakuussa ilmestyivät konvehdit kauppoihin.
Ja marraskuussa lehdet ja netti ja radio suoltavat pikkujoulu- ja jouluasiaa niin että korvista ja silmistä aivoihin imeytyvät asiat ulostautuvat saman tien lievänä vitutuksena sekä odottamisen paineena sekä ajatuksina ja tekoina ulos.
Pikkujouluissa pettämisestä ja täysin estottomasta juopottelusta tehdään iltapäivälehdissä hyväksyttävämpää kuin tammikuun pakkasilla. Ja postilaatikot täytetään toinen toistaan paksummilla lelumainoksilla joiden piilottamisesta aikuiset haaveilevat samalla kun vähäjärkisemmät jo niitä selailevat ja värikynillä niihin omia merkintöjään rustailevat.
Ja myönnetään: itsekin mukaudun ja virran mukana kuljen ja ostan konvehteja jo lokakuussa ja joululahjoja syyskuussa ja prisman pakastealtaalla suunnittelen kinkun ostoa jo marraskuussa. Ja olen jo monta viikkoa päättänyt itsekseni että "kyllä mie huomenna soitan ja varaan sen pukin aatolle".
Sanovat että joulu on kerran vuodessa.
No kyllä, mutta pitkä se on - ja lukuunottamatta aattoillan rauhoittumista kera punaviinilasin - melkoisen kiireinen, kylmä ja synkkä.
Siinäpä sitä taas on odoteltavaa. Itselle ja laumalle.
Ja taas on tuntunut siltä että tuon kaiken odottaminen on pitänyt aloittaa jälleen kerran entistä aikaisemmin. Syyskuussa jouduin käymään ensimmäisen joulupukki-keskustelun, lokakuussa ilmestyivät konvehdit kauppoihin.
Ja marraskuussa lehdet ja netti ja radio suoltavat pikkujoulu- ja jouluasiaa niin että korvista ja silmistä aivoihin imeytyvät asiat ulostautuvat saman tien lievänä vitutuksena sekä odottamisen paineena sekä ajatuksina ja tekoina ulos.
Pikkujouluissa pettämisestä ja täysin estottomasta juopottelusta tehdään iltapäivälehdissä hyväksyttävämpää kuin tammikuun pakkasilla. Ja postilaatikot täytetään toinen toistaan paksummilla lelumainoksilla joiden piilottamisesta aikuiset haaveilevat samalla kun vähäjärkisemmät jo niitä selailevat ja värikynillä niihin omia merkintöjään rustailevat.
Ja myönnetään: itsekin mukaudun ja virran mukana kuljen ja ostan konvehteja jo lokakuussa ja joululahjoja syyskuussa ja prisman pakastealtaalla suunnittelen kinkun ostoa jo marraskuussa. Ja olen jo monta viikkoa päättänyt itsekseni että "kyllä mie huomenna soitan ja varaan sen pukin aatolle".
Sanovat että joulu on kerran vuodessa.
No kyllä, mutta pitkä se on - ja lukuunottamatta aattoillan rauhoittumista kera punaviinilasin - melkoisen kiireinen, kylmä ja synkkä.
perjantai 3. marraskuuta 2017
Kamala ihminen?
Koitan kasvattaa, pääosin joka toinen viikko, kolmea ihanaa tytärtä.
Ja vaikka tätä jokatoinenviikko-rytmiä on kulunut jo vuosia, niin siltikin jokaisena sunnuntaina kun niitä pois taas vien, tuntuu kuin pieni palanen sydäntä olisi repaistu vähäksi aikaa irti.
Samalla yritämme yhdessä vaimonkaltaisen kanssa opettaa niille, muun olemisen ja elämisen taitojen lisäksi sen, että niiden sukupuolella ei viime kädessä ole mitään väliä.
Uskon tasa-arvoon. Uskon sukupuolineutraaliuuteen. Uskon siihen, että tytöt ovat yhtä lailla päteviä kuin pojat, ja pojat yhtälailla kuin tytöt. Uskon myös siihen, että valitettavasti niitä tullaan joskus tulevaisuudessa määrittelemään naiseutensa vuoksi.
Siksi minusta tuntuu äärimmäisen pahalta se, että kaltaisiani setämiehiä lyödään sen vuoksi että vietämme isänpäivää.
Empatiakyvyttömiksi sanovat.
Vaikka kasvatuksen nuorana on tasa-arvo, kanssaihmisten kunnioittaminen. Hämmästyttää...
Olenko siis kamala ihminen?
Ja vaikka tätä jokatoinenviikko-rytmiä on kulunut jo vuosia, niin siltikin jokaisena sunnuntaina kun niitä pois taas vien, tuntuu kuin pieni palanen sydäntä olisi repaistu vähäksi aikaa irti.
Samalla yritämme yhdessä vaimonkaltaisen kanssa opettaa niille, muun olemisen ja elämisen taitojen lisäksi sen, että niiden sukupuolella ei viime kädessä ole mitään väliä.
Uskon tasa-arvoon. Uskon sukupuolineutraaliuuteen. Uskon siihen, että tytöt ovat yhtä lailla päteviä kuin pojat, ja pojat yhtälailla kuin tytöt. Uskon myös siihen, että valitettavasti niitä tullaan joskus tulevaisuudessa määrittelemään naiseutensa vuoksi.
Siksi minusta tuntuu äärimmäisen pahalta se, että kaltaisiani setämiehiä lyödään sen vuoksi että vietämme isänpäivää.
Empatiakyvyttömiksi sanovat.
Vaikka kasvatuksen nuorana on tasa-arvo, kanssaihmisten kunnioittaminen. Hämmästyttää...
Olenko siis kamala ihminen?
keskiviikko 1. marraskuuta 2017
Poliitikon tauti
Olen pitkin kulunutta vuotta hiljaa naureskellut Kittilän kuntapäättäjien kootuille seikkailuille.
Tämä 2000-luvun Lapin saaga kun on suonut sitä seuraaville toinen toistaan ihmeellisempiä käänteitä. Ihmetellä on saanut, ihmettelemästä päästyäänkin.
Valtion kanta koveni kuluneen syksyn aikana sellaiseen pisteeseen, että kaltaiseni tavan tallaaja kuvitteli eilen kokoontuneen kunnanvaltuuston vihdoin ja viimein viheltävän pelin poikki.
Mutta ei.
Vaikka eipä ole iso salaisuus, se että kaveria ei jätetä.
Siltikin Kittilän päättäjien käsitys oikeudenmukaisuudesta ja ennen kaikkea moraalista näyttää olevan ihan eri planeetalta.
Meinaan, että jos vaikkapa osakeyhtiön hallituksessa istuvia alettaisiin syytteeseen asettaa, olisi se porukka siirretty syrjään. Ja äkkiä.
Poliitikko, niin valtakunnan tasolla kuin divarissakin on äärimmäisen altis sairastumaan viime vuosina yleistyneeseen vaivaan, jonka oireita ovat ainakin vallanhimo, oman edun tavoittelu sekä hiljalleen pois kuihtuva käsitys moraalista.
Lääkettä tautiin ei ole, tokkopa edes kehitteillä. Äänestäjä toimikoon ensihoitajana.
Tämä 2000-luvun Lapin saaga kun on suonut sitä seuraaville toinen toistaan ihmeellisempiä käänteitä. Ihmetellä on saanut, ihmettelemästä päästyäänkin.
Valtion kanta koveni kuluneen syksyn aikana sellaiseen pisteeseen, että kaltaiseni tavan tallaaja kuvitteli eilen kokoontuneen kunnanvaltuuston vihdoin ja viimein viheltävän pelin poikki.
Mutta ei.
Vaikka eipä ole iso salaisuus, se että kaveria ei jätetä.
Siltikin Kittilän päättäjien käsitys oikeudenmukaisuudesta ja ennen kaikkea moraalista näyttää olevan ihan eri planeetalta.
Meinaan, että jos vaikkapa osakeyhtiön hallituksessa istuvia alettaisiin syytteeseen asettaa, olisi se porukka siirretty syrjään. Ja äkkiä.
Poliitikko, niin valtakunnan tasolla kuin divarissakin on äärimmäisen altis sairastumaan viime vuosina yleistyneeseen vaivaan, jonka oireita ovat ainakin vallanhimo, oman edun tavoittelu sekä hiljalleen pois kuihtuva käsitys moraalista.
Lääkettä tautiin ei ole, tokkopa edes kehitteillä. Äänestäjä toimikoon ensihoitajana.
torstai 26. lokakuuta 2017
Joutomies?
Kiirettä pitää, joutomiehelläkin.
En ole työnkammoksuja, aatteellisesti työtön, vai mikä se termi olikaan. Vaan eläkeläinen. En minkään valtakunnan jumalan, vaan taivaalta päälleni pudonneen meteoriitin armosta.
Ja tein kyllä aikanaan oman osuuteni. Kaksinkertaisesti, sanoisin, ja siltikin kiirettä pitää.
Päivä on nyt puolivälissä, ainakin käyttämäni aikamääreen mukaan, ja jalkani laulavat hoosiannaa ja käteni vapisevat väsymyksestä. Joutomiehellä tuntuu olevan kovin kiire.
Kiire lämmitellä taloa alkutalven pikkupakkasilla. Kiire ripustella vaatteita kuivumaan. Kiire käydä kaupassa. Kiire valmistella koko laumalle ruokaa. Kiire kannella viimeisiä kesäkamppeita varastoon.
Kiire tarkkailla kaikkia some-tilejä ja kiire pysyä ihmisten kirjoissa. Osallistumalla, keskustelemalla, kommentoimalla, tinkaamalla. Koska joutomiehen kontaktit elämään, ympäröivään maailmaan ovat rajalliset.
En silti valita. Jokaisen päivän parhaita hetkiä ovat ne, kun hellu tulee töistä ja kertoo päivästään. Tai kun tyttäret, täällä ollessaan kertovat omastaan.
Ja ne kun saan lauman kanssa tehdä yhdessä jotain mukavaa. Ja ne kun vaimonlaisen kanssa saamme ihan kahdestaan vain olla, löhötä ja keskustella.
Hitto - en taida, ainakaan koko ajan, ihan joutomies ollakaan...
En ole työnkammoksuja, aatteellisesti työtön, vai mikä se termi olikaan. Vaan eläkeläinen. En minkään valtakunnan jumalan, vaan taivaalta päälleni pudonneen meteoriitin armosta.
Ja tein kyllä aikanaan oman osuuteni. Kaksinkertaisesti, sanoisin, ja siltikin kiirettä pitää.
Päivä on nyt puolivälissä, ainakin käyttämäni aikamääreen mukaan, ja jalkani laulavat hoosiannaa ja käteni vapisevat väsymyksestä. Joutomiehellä tuntuu olevan kovin kiire.
Kiire lämmitellä taloa alkutalven pikkupakkasilla. Kiire ripustella vaatteita kuivumaan. Kiire käydä kaupassa. Kiire valmistella koko laumalle ruokaa. Kiire kannella viimeisiä kesäkamppeita varastoon.
Kiire tarkkailla kaikkia some-tilejä ja kiire pysyä ihmisten kirjoissa. Osallistumalla, keskustelemalla, kommentoimalla, tinkaamalla. Koska joutomiehen kontaktit elämään, ympäröivään maailmaan ovat rajalliset.
En silti valita. Jokaisen päivän parhaita hetkiä ovat ne, kun hellu tulee töistä ja kertoo päivästään. Tai kun tyttäret, täällä ollessaan kertovat omastaan.
Ja ne kun saan lauman kanssa tehdä yhdessä jotain mukavaa. Ja ne kun vaimonlaisen kanssa saamme ihan kahdestaan vain olla, löhötä ja keskustella.
Hitto - en taida, ainakaan koko ajan, ihan joutomies ollakaan...
tiistai 24. lokakuuta 2017
Sankari vai konna?
Tänään on luettu, somen ihmeellisestä maailmasta siitä, miten kesällä tapahtunut Perussuomalaisten niin kutsuttu hajoaminen tapahtui.
Itseäni persujen rivien repeäminen ei juurikaan kiinnostanut, päällimmäisinä ajatuksina tuolloin oli lievähkö vahingonilo sekä jonkinasteinen sääli Soinia kohtaan.
Keskivertoa fiksumpi mies kun taitanee olla.
Nyt kiinnostaa, kärkkäiskohun jälkimainingeissa se, miten hallitus pääministerin johdolla, nyt jälkeenpäin katsottuna, pissi kansaa suoraan silmille. Sipilä kun nähtävästi kuuluisalle lennolle lähtiessään tiesi tasan tarkasti, ettei hallitus tule kaatumaan.
Hyvin näytellyn näytelmän sankari vaiko konna? Vai jopa tuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja?
Oikean moraalin omaava ihminen olisi jo eronnut. Ministereitä ja poliitikkoja yleensäkin on vähemmästäkin lähteneet.
Poliitikon moraali näköjään poikkeaa aika lailla ihmisen moraalista. Valitettavasti.
Itseäni persujen rivien repeäminen ei juurikaan kiinnostanut, päällimmäisinä ajatuksina tuolloin oli lievähkö vahingonilo sekä jonkinasteinen sääli Soinia kohtaan.
Keskivertoa fiksumpi mies kun taitanee olla.
Nyt kiinnostaa, kärkkäiskohun jälkimainingeissa se, miten hallitus pääministerin johdolla, nyt jälkeenpäin katsottuna, pissi kansaa suoraan silmille. Sipilä kun nähtävästi kuuluisalle lennolle lähtiessään tiesi tasan tarkasti, ettei hallitus tule kaatumaan.
Hyvin näytellyn näytelmän sankari vaiko konna? Vai jopa tuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja?
Oikean moraalin omaava ihminen olisi jo eronnut. Ministereitä ja poliitikkoja yleensäkin on vähemmästäkin lähteneet.
Poliitikon moraali näköjään poikkeaa aika lailla ihmisen moraalista. Valitettavasti.
keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Katoava moraali
Moraali.
Tuo ilmeisesti tunnetason asia, joka ohjaa ihmisen tekemisiä, tai ainakin pitäisi ohjata, tuntuu olevan tätä nykyä kateissa melko monilta. Varmasti ihan tavan tallaajiltakin, mutta erioten niiltä joilla sen pitäisi olla kova.
Poliitikkojen moraaliin en tässä mene, sen verran pitkää tarinaa siitä syntyisi.
Mutta sanonpa vaan omat terveiseni Kittilään, että miten meni omasta mielestä? Olisiko ollut aihetta reagoida aikaisemmin? Tai olisiko moraalin ja ihmisen oikeistajun mukaista viimeistään nyt vetäytyä?
Vai jatkammeko otsikoille ja artikkeleille naureskelua?
Jos ihmisellä menee usko päättäjien sekä virkamiesten tapoihin toimia, puhumattakaan yhden valtakunnan suurimman lainvalvojan toimista, mitä silloin pitäisi tehdä? Miten pitäisi ajatella?
Sairaiden, vähäosaisten, opiskelijoiden, lasten?
Kaikkien niiden, joita moraalittomuus, arvojen puute, koskettelee entistä kovemmalla kädellä päivästä toiseen.
Miten pitäisi ajatella?
Sen kun joku minulle kertoisi, saattaisi osaltaan auttaa uskomaan, edes vähän, ihmisen hyvyyteen, oikeudentajuun ja moraaliin.
Toivotonta?
Tuo ilmeisesti tunnetason asia, joka ohjaa ihmisen tekemisiä, tai ainakin pitäisi ohjata, tuntuu olevan tätä nykyä kateissa melko monilta. Varmasti ihan tavan tallaajiltakin, mutta erioten niiltä joilla sen pitäisi olla kova.
Poliitikkojen moraaliin en tässä mene, sen verran pitkää tarinaa siitä syntyisi.
Mutta sanonpa vaan omat terveiseni Kittilään, että miten meni omasta mielestä? Olisiko ollut aihetta reagoida aikaisemmin? Tai olisiko moraalin ja ihmisen oikeistajun mukaista viimeistään nyt vetäytyä?
Vai jatkammeko otsikoille ja artikkeleille naureskelua?
Jos ihmisellä menee usko päättäjien sekä virkamiesten tapoihin toimia, puhumattakaan yhden valtakunnan suurimman lainvalvojan toimista, mitä silloin pitäisi tehdä? Miten pitäisi ajatella?
Sairaiden, vähäosaisten, opiskelijoiden, lasten?
Kaikkien niiden, joita moraalittomuus, arvojen puute, koskettelee entistä kovemmalla kädellä päivästä toiseen.
Miten pitäisi ajatella?
Sen kun joku minulle kertoisi, saattaisi osaltaan auttaa uskomaan, edes vähän, ihmisen hyvyyteen, oikeudentajuun ja moraaliin.
Toivotonta?
maanantai 9. lokakuuta 2017
Urheilun vai kuntalaisten ehdoilla?
Olen viime aikoina, jälleen kerran, ajautunut keskusteluihin kaupunkimme rahankäytöstä. Kaupunkimme, jonka kouluissa lapset sairastelevat sisäilmaongelmien vuoksi samalla kun rahaa tuntuu löytyvän asioihin, joita ilmankin kaupunkilaiset pärjäisivät.
Keskusteluissa on yleensä ollut kyse uimahalliin liittyvät asiat. Mihin halli tulisi rakentaa? Kuka maksaa ja mitä maksaa? Pitääkö hallin tuoda kävijöitä kaukomailta vai tulisiko hallin palvella ensisijaisesti kuntalaisia?
Tätä kirjoitettaessa käytössäni on kaksi faktaa: Se, että uimahallin rakentamispaikasta ei ole olemassa päätöstä sekä se, että Santasport, siis taho joka haluaisi hallin ns. itselleen, tulee tänään saamaan 200 te kaupungin rahaa hankesuunnittelua varten.
Vähän ristiriitaista...
Tulee uusi uimahalli mihin tahansa, tulisi suunnitelmissa ottaa ensisijaisesti huomioon paikalliset käyttäjät - koululaiset, eläkeläiset, paikalliset uimaseurat - eikä elätellä fantasioita Santasportin tulevaisuudesta ainakaan kansainvälisen huippu-urheilun keskuksena.
Olen lisäksi ymmärtänyt, että kaupunki suunnittelee Santasportin hankkimista suoraan omistukseensa. Varmasti ihan hyvä ajatus, varsinkin jos sillä saadaan varmistettua liikunta-alan koulutuksen säilyminen Rovaniemellä.
Mutta järkeeni ei mahdu se, miksi asiasta uutisoidessa piti tuoda esille jääurheilu, sen käyttömaksut ja kaupungin jääurheilulle antama taloudellinen tuki. Eikö kaupunki jo takavuosina tukenut hallia käyttäviä ottamalla haltuunsa hallin velkoineen päivineen? Eivätkö muiden lajien harrastajat tarvitse lisää tukea? Mikä tekee jääurheilusta jotain toista lajia paremman?
Ja ei, vastaus ei ole se, että jääurheilu on kallista. Sitä se aina on ollut ja kyse on harrastajien ja ennenkaikkea harrastajien vanhempien valinnoista. Olen siinä mielessä pikkuisen outo, että uskon kaikessa tasa-arvoisuuteen. Kaupunki jossa toista tuetaan enemmän kuin toista ei ole hyvä kaupunki...
Ja mitä tulee alussa mainitsemieni keskusteluiden tasoon, olen jälleen törmännyt kokoomuslaisen entisen urheiluvaikuttajan alentavaan tapaan kommentoida muiden keskustelijoiden mielipiteitä.
Kaikentietävät toistensa alentajat alkavat onneksi olla jo historiaa.
Keskusteluissa on yleensä ollut kyse uimahalliin liittyvät asiat. Mihin halli tulisi rakentaa? Kuka maksaa ja mitä maksaa? Pitääkö hallin tuoda kävijöitä kaukomailta vai tulisiko hallin palvella ensisijaisesti kuntalaisia?
Tätä kirjoitettaessa käytössäni on kaksi faktaa: Se, että uimahallin rakentamispaikasta ei ole olemassa päätöstä sekä se, että Santasport, siis taho joka haluaisi hallin ns. itselleen, tulee tänään saamaan 200 te kaupungin rahaa hankesuunnittelua varten.
Vähän ristiriitaista...
Tulee uusi uimahalli mihin tahansa, tulisi suunnitelmissa ottaa ensisijaisesti huomioon paikalliset käyttäjät - koululaiset, eläkeläiset, paikalliset uimaseurat - eikä elätellä fantasioita Santasportin tulevaisuudesta ainakaan kansainvälisen huippu-urheilun keskuksena.
Olen lisäksi ymmärtänyt, että kaupunki suunnittelee Santasportin hankkimista suoraan omistukseensa. Varmasti ihan hyvä ajatus, varsinkin jos sillä saadaan varmistettua liikunta-alan koulutuksen säilyminen Rovaniemellä.
Mutta järkeeni ei mahdu se, miksi asiasta uutisoidessa piti tuoda esille jääurheilu, sen käyttömaksut ja kaupungin jääurheilulle antama taloudellinen tuki. Eikö kaupunki jo takavuosina tukenut hallia käyttäviä ottamalla haltuunsa hallin velkoineen päivineen? Eivätkö muiden lajien harrastajat tarvitse lisää tukea? Mikä tekee jääurheilusta jotain toista lajia paremman?
Ja ei, vastaus ei ole se, että jääurheilu on kallista. Sitä se aina on ollut ja kyse on harrastajien ja ennenkaikkea harrastajien vanhempien valinnoista. Olen siinä mielessä pikkuisen outo, että uskon kaikessa tasa-arvoisuuteen. Kaupunki jossa toista tuetaan enemmän kuin toista ei ole hyvä kaupunki...
Ja mitä tulee alussa mainitsemieni keskusteluiden tasoon, olen jälleen törmännyt kokoomuslaisen entisen urheiluvaikuttajan alentavaan tapaan kommentoida muiden keskustelijoiden mielipiteitä.
Kaikentietävät toistensa alentajat alkavat onneksi olla jo historiaa.
maanantai 25. syyskuuta 2017
Kaksi ilman kolmatta
Vanhenen.
Enkä sille mitään voi.
Yksi varmoista vanhenemisen merkeistä on se, kun lääkärissä asioidessa tulee tunne että onkohan sillä vanhempiensa lupa harjoittaa lääketiedettä.
Tai sitten se, kun kaupan kassalla kuulet itseesi viitattavan "setänä". Tai se, kun jonnet ihmettelevät kavereilleen että "katokato tuo vanhaki juo patteryä".
Ja se, kun tyttäristä vanhin luokkaretkelle lähtiessään kysyy "onko isi pakko soittaa?"
Nyt istun - ei - vaan löhöän sohvalla ja toisella korvalla kuuntelen kahden paikalla olevan touhuja.
Ja ehkäpä hieman kauhistelen tulevaa. Osaanko päästää irti? Jos, niin miten siitä selviän? Ja kyllä, osaan ja selviän, näin minulle on sanottu...
Kun tulee aika, jolloin jää kaksi ilman kolmatta.
Enkä sille mitään voi.
Yksi varmoista vanhenemisen merkeistä on se, kun lääkärissä asioidessa tulee tunne että onkohan sillä vanhempiensa lupa harjoittaa lääketiedettä.
Tai sitten se, kun kaupan kassalla kuulet itseesi viitattavan "setänä". Tai se, kun jonnet ihmettelevät kavereilleen että "katokato tuo vanhaki juo patteryä".
Ja se, kun tyttäristä vanhin luokkaretkelle lähtiessään kysyy "onko isi pakko soittaa?"
Nyt istun - ei - vaan löhöän sohvalla ja toisella korvalla kuuntelen kahden paikalla olevan touhuja.
Ja ehkäpä hieman kauhistelen tulevaa. Osaanko päästää irti? Jos, niin miten siitä selviän? Ja kyllä, osaan ja selviän, näin minulle on sanottu...
Kun tulee aika, jolloin jää kaksi ilman kolmatta.
maanantai 18. syyskuuta 2017
Vaimoainesta
Meidän perheessä on ymmärretty tuon tasa-arvon päälle. Oikein viimeisen päälle.
Ja ennenkuin oletat, sanon että en, en ole nyrkin ja hellan välissä. Vaan vapaaehtoisesti ja ajoittain jopa innolla.
Olen siis vaimoainesta, en luojan tai kenenkään muun taivaallisen, vaan kahdeksan vuoden takaisen, naamaani iskeytyneen meteoriitin ja neurologisen sairauden armosta.
Nauratti kun rouva lähti metsästysseuran kämpälle lihanleikkuuseen ja itse jäin sohvalle katsomaan kun Trinny ja Susanna laittoivat ruotsalaisia naisia uuteen kuosiin.
Lihaa leikkasivat, rouva ja ukkelit, pari sataa kiloa pakkaseen. Ja jahtia on vielä jäljellä.
Että näin meillä. Väärinpäin? Ei, ja en vaihtaisi vaikka pakotettaisiin.
Ja ennenkuin oletat, sanon että en, en ole nyrkin ja hellan välissä. Vaan vapaaehtoisesti ja ajoittain jopa innolla.
Olen siis vaimoainesta, en luojan tai kenenkään muun taivaallisen, vaan kahdeksan vuoden takaisen, naamaani iskeytyneen meteoriitin ja neurologisen sairauden armosta.
Nauratti kun rouva lähti metsästysseuran kämpälle lihanleikkuuseen ja itse jäin sohvalle katsomaan kun Trinny ja Susanna laittoivat ruotsalaisia naisia uuteen kuosiin.
Lihaa leikkasivat, rouva ja ukkelit, pari sataa kiloa pakkaseen. Ja jahtia on vielä jäljellä.
Että näin meillä. Väärinpäin? Ei, ja en vaihtaisi vaikka pakotettaisiin.
torstai 14. syyskuuta 2017
Koulupäivässä parasta
Tietyt asiat näköjään säilyvät vuodesta toiseen. Ja itsekin olen jo siinä iässä että pystyn (tai joudun) sanomaan, että säilyy sukupolvelta toiselle.
Kuten koululaisen tuntema vastenmielisyys kesäkeittoa kohtaan.
Ongelmanahan kesäkeitto kouluruokailussa ei ole kovinkaan suuri. Mittakaavaltaan sieltä pienimmästä päästä, sellainen ensimmäisen maailman ongelma.
Itse, silloin kauan sitten, en voinut sietää kesäkeittoa. Ja ainakin silloin, kauan sitten, koulun ruokalan pöydässä istuttiin niin kauan kunnes keittäjän annostelema lautanen oli tyhjä.
Tai itkettiin ja istuttiin.
Nyt, kuudesluokkalaiseni piti koulujen väliseen yleisurheilukilpailuun osallistumisessa parhaana sitä, ettei tarvinnut tänään kesäkeittolautasta tuijotella.
Uskallan väittää, että vaikka kesäkeitto jätettäisiin kokonaan koulujen ruokalistoilta pois, ei suomalainen kulinarismi kokisi kovinkaan suurta kolausta.
Ja jos nyt aiot vedota kasvatukseen tai erilaisiin ruokiin ja makuihin tottumisella, mieti kuinka monta kertaa itse olet kesäkeittoa kotonasi valmistanut.
Aivan!
Kiitos Twitter/@Paivi65 kun annoit sysäyksen tälle muistelulle. Annan sinulle sen anteeksi :)
Kuten koululaisen tuntema vastenmielisyys kesäkeittoa kohtaan.
Ongelmanahan kesäkeitto kouluruokailussa ei ole kovinkaan suuri. Mittakaavaltaan sieltä pienimmästä päästä, sellainen ensimmäisen maailman ongelma.
Itse, silloin kauan sitten, en voinut sietää kesäkeittoa. Ja ainakin silloin, kauan sitten, koulun ruokalan pöydässä istuttiin niin kauan kunnes keittäjän annostelema lautanen oli tyhjä.
Tai itkettiin ja istuttiin.
Nyt, kuudesluokkalaiseni piti koulujen väliseen yleisurheilukilpailuun osallistumisessa parhaana sitä, ettei tarvinnut tänään kesäkeittolautasta tuijotella.
Uskallan väittää, että vaikka kesäkeitto jätettäisiin kokonaan koulujen ruokalistoilta pois, ei suomalainen kulinarismi kokisi kovinkaan suurta kolausta.
Ja jos nyt aiot vedota kasvatukseen tai erilaisiin ruokiin ja makuihin tottumisella, mieti kuinka monta kertaa itse olet kesäkeittoa kotonasi valmistanut.
Aivan!
Kiitos Twitter/@Paivi65 kun annoit sysäyksen tälle muistelulle. Annan sinulle sen anteeksi :)
tiistai 5. syyskuuta 2017
Mestari Sipilän sillat
Minulla nyt hiukan, jos sallitte kielenkäytön, vituttaa.
Tämä nykyinen porvarivetoinen hallituksemme kun tuntuu pyrkivän määrätietoisesti meidän heikompiosaisten elämisen laatua pahentamaan.
Tarkoitan siis meitä pienituloisia, perheellisiä, sairastavien lasten vanhempia, itsekin parantumattomasti sairaita.
Meitä, jotka juoksemme, niin typerää kuin se onkin, elintarviketarjousten perässä. Meitä jotka kuljetamme lapsiamme 220 kilometrin päähän sairaalaan hoitoa saamaan. Meitä jotka joudumme tuskailemaan jokaisen korotetun veron kanssa.
Siis heikompiosaisia.
Minua ei lohduta 60 miljoonan euron silta vajaan tuhannen asukkaan luodolle. Ei minkäänlainen siltarumpu-politiikka. Samalla kun korvauksia pienennetään, tukia leikataan ja elämisen kannalta tärkeiden hyödykkeiden hintoja tavalla taikka toisella korotetaan.
Minua, joka joutuu jatkamaan sairastamista, koska Kela ei korvaa 600 euron lääkkeestä senttiäkään.
Ei lohduta, ei.
Tieto siitä että rahaa löytyy niille joilla sitä jo ennestään on. Asioihin, joita ilman on pärjätty tähänkin asti. Ja pärjättäisiin jatkossakin.
Samperin Sipilä ja samperin sillat.
Tämä nykyinen porvarivetoinen hallituksemme kun tuntuu pyrkivän määrätietoisesti meidän heikompiosaisten elämisen laatua pahentamaan.
Tarkoitan siis meitä pienituloisia, perheellisiä, sairastavien lasten vanhempia, itsekin parantumattomasti sairaita.
Meitä, jotka juoksemme, niin typerää kuin se onkin, elintarviketarjousten perässä. Meitä jotka kuljetamme lapsiamme 220 kilometrin päähän sairaalaan hoitoa saamaan. Meitä jotka joudumme tuskailemaan jokaisen korotetun veron kanssa.
Siis heikompiosaisia.
Minua ei lohduta 60 miljoonan euron silta vajaan tuhannen asukkaan luodolle. Ei minkäänlainen siltarumpu-politiikka. Samalla kun korvauksia pienennetään, tukia leikataan ja elämisen kannalta tärkeiden hyödykkeiden hintoja tavalla taikka toisella korotetaan.
Minua, joka joutuu jatkamaan sairastamista, koska Kela ei korvaa 600 euron lääkkeestä senttiäkään.
Ei lohduta, ei.
Tieto siitä että rahaa löytyy niille joilla sitä jo ennestään on. Asioihin, joita ilman on pärjätty tähänkin asti. Ja pärjättäisiin jatkossakin.
Samperin Sipilä ja samperin sillat.
perjantai 25. elokuuta 2017
Uskossaan vahvat
Viime perjantainen puukkohullun terrori-isku taisi tehdä tehtävänsä. Herätti kauhua ja pelkoa, alkoi jakamaan kansaa eri leireihin, kiihotti jo ennestään kiihottuneita.
En ala ottamaan kantaa politiikkojemme sen jälkeisiin toimiin, politiikan tuntemukseni ei sellaiseen riitä. Mutta elämänkokemukseni oikeuttaa ottamaan kantaa kaltaisteni tavallisten ihmisten käyttäytymiseen.
Sen verran paljon on netissä viikon aikana huudeltu. Oman käden oikeudella uhottu, meitä suvakkeja saunan taakse haaveiltu, uuden "Aatun" tulemista toivottu, sairaanhoitajia uhkailtu sekä syyttömien kimppuun hyökkäilty.
Ja ainakin omassa somessani huomasin sen, että ei-niin-suvakkien suosimat uutismediat kaivoivat sähköisestä naftaliinista esille taas "esimerkkejä" maahanmuuttajien saamista suunnattomista kuukausittaisista rahasummista. Jälleen kerran vailla lähdekritiikkiä, uskomatta lainkaan selkeitä todisteita siitä, että näitä "uutisia" on rankemmalla kädellä muokattu omaan totuuteen sopiviksi.
Sanon ei-niin-suvakki siksi, että eihän rasistia joka kutsuu eri mieltä olevia suvakeiksi, huorittelee ja homottelee, saa loukata. Pahaa mieltähän siitä uskossaan vahvalle isänmaan ystävälle sillä vaan saa aikaan.
Inhoan väkivaltaa, koska sellaista jouduin aikanaan kohtaamaan. Enkä toivo kenenkään väkivallan kohteeksi joutuvan. Mutta jos minulla olisi valtaa, saisi jokainen väkivallalla mässäilijä joutua kokemaan edes murto-osan siitä tuskasta mitä väkivalta pahimmillaan kohteelleen tuottaa.
Vaikka tokkopa ei-niin-suvakki sellaisestakaan tokenisi.
Koska on uskossaan vahva.
En ala ottamaan kantaa politiikkojemme sen jälkeisiin toimiin, politiikan tuntemukseni ei sellaiseen riitä. Mutta elämänkokemukseni oikeuttaa ottamaan kantaa kaltaisteni tavallisten ihmisten käyttäytymiseen.
Sen verran paljon on netissä viikon aikana huudeltu. Oman käden oikeudella uhottu, meitä suvakkeja saunan taakse haaveiltu, uuden "Aatun" tulemista toivottu, sairaanhoitajia uhkailtu sekä syyttömien kimppuun hyökkäilty.
Ja ainakin omassa somessani huomasin sen, että ei-niin-suvakkien suosimat uutismediat kaivoivat sähköisestä naftaliinista esille taas "esimerkkejä" maahanmuuttajien saamista suunnattomista kuukausittaisista rahasummista. Jälleen kerran vailla lähdekritiikkiä, uskomatta lainkaan selkeitä todisteita siitä, että näitä "uutisia" on rankemmalla kädellä muokattu omaan totuuteen sopiviksi.
Sanon ei-niin-suvakki siksi, että eihän rasistia joka kutsuu eri mieltä olevia suvakeiksi, huorittelee ja homottelee, saa loukata. Pahaa mieltähän siitä uskossaan vahvalle isänmaan ystävälle sillä vaan saa aikaan.
Inhoan väkivaltaa, koska sellaista jouduin aikanaan kohtaamaan. Enkä toivo kenenkään väkivallan kohteeksi joutuvan. Mutta jos minulla olisi valtaa, saisi jokainen väkivallalla mässäilijä joutua kokemaan edes murto-osan siitä tuskasta mitä väkivalta pahimmillaan kohteelleen tuottaa.
Vaikka tokkopa ei-niin-suvakki sellaisestakaan tokenisi.
Koska on uskossaan vahva.
sunnuntai 20. elokuuta 2017
Olisi pitänyt arvata
Tein eilen virheen.
Ja olisi pitänyt arvata.
Kiihkoissaan kirjoittelevan, omaan aatteeseensa sokeasti uskovan vihantäyttämiin lausahduksiin ei olisi kannattanut reagoida.
Mutta kun teksti alkaa olemaan sillä tasolla, että argumentointi rajoittuu pelkästään raiskaustoiveisiin ja alatyylisiin, alapäitä koskeviin huudahduksiin, en kerta kaikkiaan voinut olla ns hiljaa.
Ja olisi pitänyt arvata.
Päivän kuluessa minulle toivotettiin takalistooni jos jonkinmoista välinettä ja elintä, minusta leivottiin kiusaaja, nimittelijä ja illan pimetessä alkoi suoranainen uhkailu.
Koska en halunnut että "suomalaisille" alettaisiin maksamaan tapporahaa eriväristen ihmisten "hoitamisesta". Koska en ollut sitä mieltä, että "Aatu aikanaan teki hyvin" tai en toivonut uuden "Aatun" tulemista.
Ja koska kerroin omia mielipiteitäni. Ja koska olin eri mieltä...
Olisi pitänyt arvata, että kun argumentit rauhalliseen keskusteluun loppuvat, ei näiden ihan kantasuomalaisten fundamentalistien keinovalikoimaan muuta kuulu.
Edelleen tuomitsen kaikenlaisen väkivallan. Ihan ketä tahansa kohtaan. Mutta en myöskään hyväksy sitä että kokonaista ryhmää ihmisiä alettaisiin vainoamaan yhden tekemisten vuoksi.
Koska jos näin käy, joudumme kaikki, niin suvakit kuin rasistit äärimmäisen vaaralliselle tielle.
Ja olisi pitänyt arvata.
Kiihkoissaan kirjoittelevan, omaan aatteeseensa sokeasti uskovan vihantäyttämiin lausahduksiin ei olisi kannattanut reagoida.
Mutta kun teksti alkaa olemaan sillä tasolla, että argumentointi rajoittuu pelkästään raiskaustoiveisiin ja alatyylisiin, alapäitä koskeviin huudahduksiin, en kerta kaikkiaan voinut olla ns hiljaa.
Ja olisi pitänyt arvata.
Päivän kuluessa minulle toivotettiin takalistooni jos jonkinmoista välinettä ja elintä, minusta leivottiin kiusaaja, nimittelijä ja illan pimetessä alkoi suoranainen uhkailu.
Koska en halunnut että "suomalaisille" alettaisiin maksamaan tapporahaa eriväristen ihmisten "hoitamisesta". Koska en ollut sitä mieltä, että "Aatu aikanaan teki hyvin" tai en toivonut uuden "Aatun" tulemista.
Ja koska kerroin omia mielipiteitäni. Ja koska olin eri mieltä...
Olisi pitänyt arvata, että kun argumentit rauhalliseen keskusteluun loppuvat, ei näiden ihan kantasuomalaisten fundamentalistien keinovalikoimaan muuta kuulu.
Edelleen tuomitsen kaikenlaisen väkivallan. Ihan ketä tahansa kohtaan. Mutta en myöskään hyväksy sitä että kokonaista ryhmää ihmisiä alettaisiin vainoamaan yhden tekemisten vuoksi.
Koska jos näin käy, joudumme kaikki, niin suvakit kuin rasistit äärimmäisen vaaralliselle tielle.
tiistai 15. elokuuta 2017
Kolmenkymmenen vuoden ystävyys
Kävimme hellun kanssa viikonloppuna festivaaleilla. Musiikin vuoksi sinne en suoranaisesti lähtenyt, lähinnä sen tunnelman, jonka musiikki saa aikaan. Ja olemaan yhdessä.
Törmäsin vanhaan ystävään, siis ystävänä vanhaan, ei vielä ihan ikäloppuun. Kaveriin jonka kanssa monet itkut on itketty, mutta onneksemme vielä enemmän olemme yhdessä nauraneet.
Vaikkakin ikäloppuja alamme kaiketi hiljalleen olla. Sen verran harvoin on aikaa ja mahdollisuutta yhdessä nauramiselle.
Mutta silti löysin jälleen sen ystävyyden tunteen. Sen kuinka helppoa vanhan kaverin kanssa on olla, jutella, nauraa ja vähän juodakin. Ei se ystävyys katoa minnekään, ei vaikka vanhenemme ja laiskistumme vuosi vuodelta. Kahdella päähän potkitulla, mutta parempaakin löytäneellä...
En pysty lupaamaan enemmän aikaani tai viitseliäisyyttäni. Tai terveyttäni. Mutta sen pystyn lupaamaan, että kun seuraavan kerran kahvikupin äärelle istumme, löytyy se sama ystävyyden tunne.
Yhä uudestaan, eikös?
Törmäsin vanhaan ystävään, siis ystävänä vanhaan, ei vielä ihan ikäloppuun. Kaveriin jonka kanssa monet itkut on itketty, mutta onneksemme vielä enemmän olemme yhdessä nauraneet.
Vaikkakin ikäloppuja alamme kaiketi hiljalleen olla. Sen verran harvoin on aikaa ja mahdollisuutta yhdessä nauramiselle.
Mutta silti löysin jälleen sen ystävyyden tunteen. Sen kuinka helppoa vanhan kaverin kanssa on olla, jutella, nauraa ja vähän juodakin. Ei se ystävyys katoa minnekään, ei vaikka vanhenemme ja laiskistumme vuosi vuodelta. Kahdella päähän potkitulla, mutta parempaakin löytäneellä...
En pysty lupaamaan enemmän aikaani tai viitseliäisyyttäni. Tai terveyttäni. Mutta sen pystyn lupaamaan, että kun seuraavan kerran kahvikupin äärelle istumme, löytyy se sama ystävyyden tunne.
Yhä uudestaan, eikös?
sunnuntai 23. heinäkuuta 2017
Huolia vailla
Haluaisin joskus olla kuin kuusivuotias heinäkuisen viikonlopun aamuna.
Vähän ennen kahdeksaa, sohvalla, piirrettyjä katsoen, kasvoilla ilme joka on vain ja ainoastaan kuva rauhallisuudesta, onnesta ja mielestä vailla huolia.
Tuollaisen kuvan haluan piirrettävän syvälle huonoon muistiini - siten ettei se milloinkaan sieltä pyyhkiytyisi pois.
Koska osaahan se olla rauhaton, onnetonkin ja huolissaan. Ehkä osaisin sitten tarvittaessa sitä rauhoittaa ja lohduttaa. Ja viedä osan niistä tuhansista ja taas tuhansista tulevista huolista siltä pois.
Mutta siihen asti koitan, aina kun oma oloni on rauhaton taikka onneton, kaivaa ajatuksistani esille sen kuvan tuosta kuusivuotiaasta ihanuudesta.
Vailla huolia.
Vähän ennen kahdeksaa, sohvalla, piirrettyjä katsoen, kasvoilla ilme joka on vain ja ainoastaan kuva rauhallisuudesta, onnesta ja mielestä vailla huolia.
Tuollaisen kuvan haluan piirrettävän syvälle huonoon muistiini - siten ettei se milloinkaan sieltä pyyhkiytyisi pois.
Koska osaahan se olla rauhaton, onnetonkin ja huolissaan. Ehkä osaisin sitten tarvittaessa sitä rauhoittaa ja lohduttaa. Ja viedä osan niistä tuhansista ja taas tuhansista tulevista huolista siltä pois.
Mutta siihen asti koitan, aina kun oma oloni on rauhaton taikka onneton, kaivaa ajatuksistani esille sen kuvan tuosta kuusivuotiaasta ihanuudesta.
Vailla huolia.
keskiviikko 19. heinäkuuta 2017
Tänään minua harmittaa...
... se että mansikanmyyjät eivät ilmoita päivän hintaa viiden kilon laatikolle.
... se että hyväosaisiksi tietämäni ihmiset myyvät kirpputoreilla tavaroita jollaisia jotkut antavat ilmaiseksi.
... se että Katsomon äppi ei androidillani taaskaan toimi.
... se että keskellä heinäkuuta pitää ulkona palella takki päällä.
... se että televisiosta tulee aamupäivisin ainakin kolmella kanavalla ostosteeveetä.
... se että yksi koirista söi ulkona ruohoa ja pyysi päästä sisälle sen pois oksentamaan.
Mutta tänäänkin olen kiitollinen siitä, että saan rakastaa maailman ihaninta naista ja kolmea mainiota tytärtäni.
Eli hyvinkin plussan puolella, jos yllä mainittuja ynnäilee.
... se että hyväosaisiksi tietämäni ihmiset myyvät kirpputoreilla tavaroita jollaisia jotkut antavat ilmaiseksi.
... se että Katsomon äppi ei androidillani taaskaan toimi.
... se että keskellä heinäkuuta pitää ulkona palella takki päällä.
... se että televisiosta tulee aamupäivisin ainakin kolmella kanavalla ostosteeveetä.
... se että yksi koirista söi ulkona ruohoa ja pyysi päästä sisälle sen pois oksentamaan.
Mutta tänäänkin olen kiitollinen siitä, että saan rakastaa maailman ihaninta naista ja kolmea mainiota tytärtäni.
Eli hyvinkin plussan puolella, jos yllä mainittuja ynnäilee.
perjantai 7. heinäkuuta 2017
The Wanderer - Amorphis
Copyright to Amorphis - Thank you for the great song...
Behold this man on the road
The burden that he holds
He lost it all but still he carries on
The dead are left behind
On the road of pain and grief
Promises have been broken
Once again he's been deceived
Homeless man he is
A wanderer without a hope
Why this heavy burden
What does he seek
Homeless man he is
Searching for his dreams
Why this heavy burden
Lost all his beliefs
The Spirit Roams
Behold today the face of this man
He smiles now as he knows
He's burden starts to slowly fade away
He laughs at himself
Now it's easy to let go, of futile and the needless
To let it lie, to let it go
Behold this man on the road
The burden that he holds
He lost it all but still he carries on
The dead are left behind
On the road of pain and grief
Promises have been broken
Once again he's been deceived
Homeless man he is
A wanderer without a hope
Why this heavy burden
What does he seek
Homeless man he is
Searching for his dreams
Why this heavy burden
Lost all his beliefs
The Spirit Roams
Behold today the face of this man
He smiles now as he knows
He's burden starts to slowly fade away
He laughs at himself
Now it's easy to let go, of futile and the needless
To let it lie, to let it go
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
Vahvojen ja hyväosaisten vastuu
Olikohan lienee viime viikkoa, kun kokoomuslaisten suojatyöpaikkojen haltijoiden kerho sai uuden jäsenen Alexander "sori siitä" Stubbista. Aika hurjalla liksalla jopa...
Yhtä koviin ansioihin ei entinen kansanedustaja Tapani Mäkinen (kok.) tule yltämään. Mutta samaan kerhoon lienee jäseneksi pääsemässä, saadessaan pestin oikeusministeri MikäSenNimiNytOlikaan (kok.) erityisavustajana.
Istuva, ei härkä, vaan päällysministeri lausui aikanaan jokseenkin näin:
"Tarvitsemme kohtuuden ja samassa veneessä kulkemisen viestejä. Vahvojen ja hyväosaisten on kannettava muita suurempi vastuu. Vetoan syvästi elinkeinoelämään, poliittiseen johtoon, kirkon johtoon että näytämme esimerkkiä. "
On siis edelleen niin, että Sipilän esimerkkiä nämä "vahvat" sekä "hyväosaiset" pyrkivät noudattamaan:
Koplaamalla, lypsämällä, hyväksikäyttämällä. Tavoilla, joita minua viisaammat politiikaksi kutsuvat. Heikot ja huono-osaiset unohtaen, oma etu edellä, kaverin etu toisena ja kansan vasta siellä loppupäässä.
Eivätkä osaa edes hävetä.
Ja kannattajansa ovat niin sokaistuneita, että tulevat äänestämään samoja Hyviä Veljiä yhä uudestaan.
Koplaamaan, lypsämään ja hyväksi käyttämään.
Yhtä koviin ansioihin ei entinen kansanedustaja Tapani Mäkinen (kok.) tule yltämään. Mutta samaan kerhoon lienee jäseneksi pääsemässä, saadessaan pestin oikeusministeri MikäSenNimiNytOlikaan (kok.) erityisavustajana.
Istuva, ei härkä, vaan päällysministeri lausui aikanaan jokseenkin näin:
"Tarvitsemme kohtuuden ja samassa veneessä kulkemisen viestejä. Vahvojen ja hyväosaisten on kannettava muita suurempi vastuu. Vetoan syvästi elinkeinoelämään, poliittiseen johtoon, kirkon johtoon että näytämme esimerkkiä. "
On siis edelleen niin, että Sipilän esimerkkiä nämä "vahvat" sekä "hyväosaiset" pyrkivät noudattamaan:
Koplaamalla, lypsämällä, hyväksikäyttämällä. Tavoilla, joita minua viisaammat politiikaksi kutsuvat. Heikot ja huono-osaiset unohtaen, oma etu edellä, kaverin etu toisena ja kansan vasta siellä loppupäässä.
Eivätkä osaa edes hävetä.
Ja kannattajansa ovat niin sokaistuneita, että tulevat äänestämään samoja Hyviä Veljiä yhä uudestaan.
Koplaamaan, lypsämään ja hyväksi käyttämään.
sunnuntai 28. toukokuuta 2017
Yhdessä itkien
Kolme lasta on opettanut aika lailla.
Lähinnä elämää ja elämistä. Ja elämään ja elämiseen suhtautumista. Mutta siis aika paljon kuitenkin.
Alkuun olin yliherkkä kaikelle itkulle ja ennenkaikkea surulle mitä ne kukin vuorollaan kokivat. Tuntui että oma maailmani romahtaisi sillä hetkellä kun joku niistä itki ja huusi harmitukseensa tai kolahtaneen varpaansa vuoksi.
Mutta käsittääkseni olen oppinut. Enää ei maailmat romahtele samaan malliin kuin kymmenen vuotta sitten.
Paitsi yhden ajoittain sietämättömäksi yltyvä kipu. Itkuiset kyselyt siitä että miksi isi, miksi? Milloin voisi loppua, miksi mikään ei auta?
"Miksi isi sie et auta!!!"
Vaikka ei kai tuollaiseen pidä tottuakaan. Ei lapsen siihen että sattuu eikä isän siihen että sillä sattuu.
Kädestä pitäminen ja yhdessä itkeminen saattaa joskus olla parempi apu kuin molemmat käsikauppalääkkeet yhtä aikaa.
Minulle on sanottu että lääketiede kehittyy. Ja olen sen omakohtaisesti myös saanut huomata. Tai joutunut huomaamaan...
Siksi en vielä luovu toivosta vaan jatkan sen kanssa yhdessä itkemistä. Sillä kun on vielä elämää aika lailla edessä.
Lähinnä elämää ja elämistä. Ja elämään ja elämiseen suhtautumista. Mutta siis aika paljon kuitenkin.
Alkuun olin yliherkkä kaikelle itkulle ja ennenkaikkea surulle mitä ne kukin vuorollaan kokivat. Tuntui että oma maailmani romahtaisi sillä hetkellä kun joku niistä itki ja huusi harmitukseensa tai kolahtaneen varpaansa vuoksi.
Mutta käsittääkseni olen oppinut. Enää ei maailmat romahtele samaan malliin kuin kymmenen vuotta sitten.
Paitsi yhden ajoittain sietämättömäksi yltyvä kipu. Itkuiset kyselyt siitä että miksi isi, miksi? Milloin voisi loppua, miksi mikään ei auta?
"Miksi isi sie et auta!!!"
Vaikka ei kai tuollaiseen pidä tottuakaan. Ei lapsen siihen että sattuu eikä isän siihen että sillä sattuu.
Kädestä pitäminen ja yhdessä itkeminen saattaa joskus olla parempi apu kuin molemmat käsikauppalääkkeet yhtä aikaa.
Minulle on sanottu että lääketiede kehittyy. Ja olen sen omakohtaisesti myös saanut huomata. Tai joutunut huomaamaan...
Siksi en vielä luovu toivosta vaan jatkan sen kanssa yhdessä itkemistä. Sillä kun on vielä elämää aika lailla edessä.
torstai 25. toukokuuta 2017
Niinistön ajan lapset
Muistan hämärästi Kekkosen kuoleman. Hämärästi, vaikka taisin jo lähennellä kahdeksaa silloin.
Ja koska muistikuvani ajasta ovat vaimeat, katselin kiinnostuneena, jopa silmäkulmat pikkaisen kostuen, kun kenraalit Koivistoa kirkosta ulos saattelivat.
Koiviston ajan lapsi kun olen.
Kunnioitukseni edesmennyttä presidenttiä kohtaan on kohtalaisen suuri. Nuoruuteni vuosiin kun mahtuu aika lailla sellaista, mistä maamme ei olisi näinkin kuivin jaloin selvinnyt. Siis ilman Koivistoa.
Se on jämpti niin.
Mietiskelin, kun lasteni kanssa katselimme kulkueen hiljaista liikkumista pitkin Helsingin katuja, että millä tavalla ne, sitten joskus, muistelevat tätä päivää. Ja tätä aikaa.
Niinistön ajan lapsina. Sataneljäkymmentä vuotiaassa Suomessa.
Pystyn vain toivomaan, en siis uskomaan, että ajatukset niillä ovat edes lähellekään samanlaiset kuin minulla nyt. Presidentti Niinistöllä olisi edellytykset olla suuri valtiomies.
Melkein yhtä suuri kuin Koivisto.
Ja koska muistikuvani ajasta ovat vaimeat, katselin kiinnostuneena, jopa silmäkulmat pikkaisen kostuen, kun kenraalit Koivistoa kirkosta ulos saattelivat.
Koiviston ajan lapsi kun olen.
Kunnioitukseni edesmennyttä presidenttiä kohtaan on kohtalaisen suuri. Nuoruuteni vuosiin kun mahtuu aika lailla sellaista, mistä maamme ei olisi näinkin kuivin jaloin selvinnyt. Siis ilman Koivistoa.
Se on jämpti niin.
Mietiskelin, kun lasteni kanssa katselimme kulkueen hiljaista liikkumista pitkin Helsingin katuja, että millä tavalla ne, sitten joskus, muistelevat tätä päivää. Ja tätä aikaa.
Niinistön ajan lapsina. Sataneljäkymmentä vuotiaassa Suomessa.
Pystyn vain toivomaan, en siis uskomaan, että ajatukset niillä ovat edes lähellekään samanlaiset kuin minulla nyt. Presidentti Niinistöllä olisi edellytykset olla suuri valtiomies.
Melkein yhtä suuri kuin Koivisto.
Pelottavat porvarit
Perustuslaki.
Siihen pitäisi yksittäisen kansalaisenkin pystyttävä luottamaan. Tai ainakin siihen, että asioistamme päättävät sen tuntisivat ja sitä edes jossain määrin kunnioittaisivat.
Mutta kun eivät tunne eivätkä kunnioita.
Suomi on vuoden loppuun asti ilman hallitusta ja presidenttiä valvovaa oikeuskansleria.
Ja kun samalla, päivästä toiseen, saa lukea mitä ihmeellisempiä asioita hallituksemme toimista, alkavat keskustalaiset ja kokoomuslaiset vaikuttamaan entistä pelottavammilta.
(Persut eivät pelota, lähinnä huvittavat.)
Yli kaksi miljardia veronmaksajien omistuksia käytännössä kahden keskustaministerin hyppysissä? Meitä kaikkia koskevat sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät uudistukset? Periaatteessa mielenkiintoista nähdä miten tässä kaikessa käy.
Uskon kuitenkin, että valtaosa tämän nykyisen porukan valtaan aikanaan äänestäneistä joutuu itsekin loppujen lopuksi toteamaan että v***uiksi meni.
Siihen pitäisi yksittäisen kansalaisenkin pystyttävä luottamaan. Tai ainakin siihen, että asioistamme päättävät sen tuntisivat ja sitä edes jossain määrin kunnioittaisivat.
Mutta kun eivät tunne eivätkä kunnioita.
Suomi on vuoden loppuun asti ilman hallitusta ja presidenttiä valvovaa oikeuskansleria.
Ja kun samalla, päivästä toiseen, saa lukea mitä ihmeellisempiä asioita hallituksemme toimista, alkavat keskustalaiset ja kokoomuslaiset vaikuttamaan entistä pelottavammilta.
(Persut eivät pelota, lähinnä huvittavat.)
Yli kaksi miljardia veronmaksajien omistuksia käytännössä kahden keskustaministerin hyppysissä? Meitä kaikkia koskevat sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät uudistukset? Periaatteessa mielenkiintoista nähdä miten tässä kaikessa käy.
Uskon kuitenkin, että valtaosa tämän nykyisen porukan valtaan aikanaan äänestäneistä joutuu itsekin loppujen lopuksi toteamaan että v***uiksi meni.
torstai 11. toukokuuta 2017
Luulisi mutta ei
Tiedotus.
Yksinkertaista viestintää, jonka luulisi onnistuvan, mutta kun ei.
Rovaniemellä on kasa julkisia rakennuksia, joissa on jonkinasteisia sisäilmaan liittyviä ongelmia. Uusia ja vanhoja, huonosti rakennettuja, tai ammattitaidottomasti (niin sanotusti) peruskorjattuja.
Vanhin tyttäristäni käy koulua Korkalovaaran peruskoulussa, joka (niin sanotusti) peruskorjattiin seitsemisen vuotta sitten. Ja muutaman vuoden ajan olen saanut lukea rakennuksen ongelmista ja epäilyistä tiedotusvälineistä.
En siis esimerkiksi Wilmasta.
Ymmärrän mainiosti rakennuksista kunnassa vastaavien tuskan. Millä rahalla? Mikä on tärkeysjärjestys? Ja niin edelleen...
Mutta kun tapahtuu jotain, joka edes mutkan kautta vaikuttaa lasteni elämään, haluaisin siitä kuulla pikimiten. En sosiaalisessa mediassa roikkuessani.
Parannettavaa? Kyllä on.
Tässäkin...
Yksinkertaista viestintää, jonka luulisi onnistuvan, mutta kun ei.
Rovaniemellä on kasa julkisia rakennuksia, joissa on jonkinasteisia sisäilmaan liittyviä ongelmia. Uusia ja vanhoja, huonosti rakennettuja, tai ammattitaidottomasti (niin sanotusti) peruskorjattuja.
Vanhin tyttäristäni käy koulua Korkalovaaran peruskoulussa, joka (niin sanotusti) peruskorjattiin seitsemisen vuotta sitten. Ja muutaman vuoden ajan olen saanut lukea rakennuksen ongelmista ja epäilyistä tiedotusvälineistä.
En siis esimerkiksi Wilmasta.
Ymmärrän mainiosti rakennuksista kunnassa vastaavien tuskan. Millä rahalla? Mikä on tärkeysjärjestys? Ja niin edelleen...
Mutta kun tapahtuu jotain, joka edes mutkan kautta vaikuttaa lasteni elämään, haluaisin siitä kuulla pikimiten. En sosiaalisessa mediassa roikkuessani.
Parannettavaa? Kyllä on.
Tässäkin...
torstai 4. toukokuuta 2017
Kumarru, työtön...
... täältä saat piiskaa ja potkuja persuuksillesi vuoronperään.
Tämä tuntuu olevan Sipilän "johtaman" hallituksen motto. Sen verran tyhmältä ja nöyryyttävältä Juhan possen viimeisimpiin kuuluva lakiesitys kuulostaa.
Se että keskiverto työtön sattuisi löytämään itselleen sopivia työpaikkoja esityksen ehdottamassa tahdissa on valtaosalle työttömistä kertakaikkiaan mahdotonta.
Ajan, resurssien ja mielenterveyden haaskaamista.
Ja veikkaanpa että Kalervon Konepajan kuusikymppinen omistaja ei toden totta innostu siitä, että kirjelaatikkoon ja parikymmentä vuotta vanhaan pp.inet.fi sähköpostiin ilmestyy yhtäkkiä pari sataa täysin sopimatonta ja alalle kouluttamatonta hakijaa.
Koska hallitus käskee.
Olen aiemminkin ihmetellyt, missä mahtaa kulkea koko kansakunnan raja nöyryyttämiselle ja kyykyttämiselle. Kuinka paljon suomalainen jaksaa ja kestää?
Veikkaan, ja osa minusta jopa hieman toivoo, että ei enää kauan.
Tämä tuntuu olevan Sipilän "johtaman" hallituksen motto. Sen verran tyhmältä ja nöyryyttävältä Juhan possen viimeisimpiin kuuluva lakiesitys kuulostaa.
Se että keskiverto työtön sattuisi löytämään itselleen sopivia työpaikkoja esityksen ehdottamassa tahdissa on valtaosalle työttömistä kertakaikkiaan mahdotonta.
Ajan, resurssien ja mielenterveyden haaskaamista.
Ja veikkaanpa että Kalervon Konepajan kuusikymppinen omistaja ei toden totta innostu siitä, että kirjelaatikkoon ja parikymmentä vuotta vanhaan pp.inet.fi sähköpostiin ilmestyy yhtäkkiä pari sataa täysin sopimatonta ja alalle kouluttamatonta hakijaa.
Koska hallitus käskee.
Olen aiemminkin ihmetellyt, missä mahtaa kulkea koko kansakunnan raja nöyryyttämiselle ja kyykyttämiselle. Kuinka paljon suomalainen jaksaa ja kestää?
Veikkaan, ja osa minusta jopa hieman toivoo, että ei enää kauan.
keskiviikko 26. huhtikuuta 2017
Hashtag porvarisuomi100
Tuli mieleen, tuo otsikon mukainen, kun eilen luin Rahapajan jo kuuluisasta yritelmästä itsenäisyyden juhlavuoden juhlarahaksi
Jota upeaksikin jossain ehdittiin ylistämään.
Tietoni eivät riitä analysoimaan sadan vuoden takaisia tapahtumia, enkä siis kykene ottamaan kantaa sodan lopputulokseen. Sen kuitenkin tiedän että raakuuksia tehtailivat molemmat puolet. Ja sen, että sota on osa maamme historiaa ja itsenäisyyttä.
Siltikin kokonaisuus oli harkitsematon ja mauton.
Nykyinen hallitus on tehnyt meille tavallisille ihmisille selväksi sen, että porvarien, tai ainakin jo valmiiksi hyväosaisten ehdoilla tätä maata koitetaan suosta ylös kammeta.
Toisilta otetaan lapiokaupalla ja toisille annetaan kauhakuormaajalla.
Eli ainakin minulla, keski-ikää liian kovaa vauhtia lähestyvällä, pitkäaikaissairaalla, kahden kouluikäisen ja yhden eskarityypin isällä on aina silloin tällöin usko kovasti koetuksella.
Jota upeaksikin jossain ehdittiin ylistämään.
Tietoni eivät riitä analysoimaan sadan vuoden takaisia tapahtumia, enkä siis kykene ottamaan kantaa sodan lopputulokseen. Sen kuitenkin tiedän että raakuuksia tehtailivat molemmat puolet. Ja sen, että sota on osa maamme historiaa ja itsenäisyyttä.
Siltikin kokonaisuus oli harkitsematon ja mauton.
Nykyinen hallitus on tehnyt meille tavallisille ihmisille selväksi sen, että porvarien, tai ainakin jo valmiiksi hyväosaisten ehdoilla tätä maata koitetaan suosta ylös kammeta.
Toisilta otetaan lapiokaupalla ja toisille annetaan kauhakuormaajalla.
Eli ainakin minulla, keski-ikää liian kovaa vauhtia lähestyvällä, pitkäaikaissairaalla, kahden kouluikäisen ja yhden eskarityypin isällä on aina silloin tällöin usko kovasti koetuksella.
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
Kepulaista logiikkaa
En ole pahemmin ääneen uskaltanut sotesta puhua. Koska tietämykseni asiasta ei ole kehumisen arvoinen. Lupauksia toki olen kuunnellut, ja vaimoa, joka asiaa varsin läheltä on katsellut.
Kaiken pitäisi kuulemma olla uudistuksen jälkeen paremmin. Puhuvat valinnanvapaudesta ja kustannusten alenemisesta. Se, kenen kustannukset viime kädessä alenevat, jos alenevat, on kuitenkin jäänyt minulle epäselväksi.
Keskustalainen kansanedustaja Markus Lohi, Lapin liiton hallituksen pomon ominaisuudessa kertoi olevansa valmis "heittämään Lapin keskussairaaloiden luottamushenkilöt ja muutkin edustajat pois pöydästä, jossa Lapin sote-uudistuksesta päätetään" (Lapin Kansa, 12.4.2017).
Keskustalaista logiikkaa pahimmillaan.
Koska miksipä pitäisi kuunnella niitä, jotka asiasta, jos ei parhaiten niin kohtalaisen hyvin tietävät. Tietotekniikkaväki, logistiikasta huolehtivat, sairaanhoitajat, ja kaikki oman alansa ehdottomat asiantuntijat. Onneksemme lääkäreitä Lohi olisi valmis kuitenkin kuuntelemaan. Mutta lääkärit, vaikka arvokasta työtä hekin tekevät, tietävät vain raapaisun siitä mitä terveydenhoito on.
Eli onnea matkaan vaan, työryhmille, asiantuntijoille ja kaikille kallispalkkaisille konsulteille. Jos oikeasti luulette, että sukupolvemme suurin mullistus tehdään vain sellaisten asiantuntijoiden avulla, jotka teille itsellenne parhaiten sopivat, laitatte meidät ja tulevat sukupolvet melkoisen lähtemättömään paikkaan.
Kaiken pitäisi kuulemma olla uudistuksen jälkeen paremmin. Puhuvat valinnanvapaudesta ja kustannusten alenemisesta. Se, kenen kustannukset viime kädessä alenevat, jos alenevat, on kuitenkin jäänyt minulle epäselväksi.
Keskustalainen kansanedustaja Markus Lohi, Lapin liiton hallituksen pomon ominaisuudessa kertoi olevansa valmis "heittämään Lapin keskussairaaloiden luottamushenkilöt ja muutkin edustajat pois pöydästä, jossa Lapin sote-uudistuksesta päätetään" (Lapin Kansa, 12.4.2017).
Keskustalaista logiikkaa pahimmillaan.
Koska miksipä pitäisi kuunnella niitä, jotka asiasta, jos ei parhaiten niin kohtalaisen hyvin tietävät. Tietotekniikkaväki, logistiikasta huolehtivat, sairaanhoitajat, ja kaikki oman alansa ehdottomat asiantuntijat. Onneksemme lääkäreitä Lohi olisi valmis kuitenkin kuuntelemaan. Mutta lääkärit, vaikka arvokasta työtä hekin tekevät, tietävät vain raapaisun siitä mitä terveydenhoito on.
Eli onnea matkaan vaan, työryhmille, asiantuntijoille ja kaikille kallispalkkaisille konsulteille. Jos oikeasti luulette, että sukupolvemme suurin mullistus tehdään vain sellaisten asiantuntijoiden avulla, jotka teille itsellenne parhaiten sopivat, laitatte meidät ja tulevat sukupolvet melkoisen lähtemättömään paikkaan.
keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Hartaasti uskovat fundamentalistit
Sosiaalisen median seinälläni on muutamien päivien ajan keskusteltu siitä, onko rovaniemeläisillä kirkonmiehillä oikeutta rukoilla homoseksuaalien avioliittojen puolesta kirkon tiloissa ja kirkon ajalla.
Silmiinpistävää näissä keskusteluissa on ollut se, että kovinta ääntä homoseksuaaleja vastaan pitävät sellaiset ihmiset joiden kanta maahanmuuttoon on, lievästi sanottuna, kriittinen.
Ihmettelen sitä aatteen, ja tässä tapauksessa eritoten uskon paloa, millä isäm maan ystävät asiassa raamattuun ja jumalan sanaan vetoavat. Eivät samalla tajua olevansa ihan samanlaisia kuin ne joita kohtaan muilla foorumeilla, muihin asioihin liittyvissä asioissa niin kovasti saarnaavat.
Eli omalla, kotoperäisellä tavallaan uskonnollisia kiihkoilijoita.
Haluaisin itsekin uskoa, jos en raamatun sanaan, niin ainakin siihen että Jeesuksen oppeja noudattava kirkko olisi suvaitsevainen, iloinen paikka. Eikä sellainen, jonka äänekkäimmät jäsenet poimivat kirjastaan omaan mielipiteeseensä sopivimmat kohdat ja unohtavat kokonaisuuden.
Inhimillisyyden, tasa-arvon ja kanssaihmisen huomioon ottamisen.
Silmiinpistävää näissä keskusteluissa on ollut se, että kovinta ääntä homoseksuaaleja vastaan pitävät sellaiset ihmiset joiden kanta maahanmuuttoon on, lievästi sanottuna, kriittinen.
Ihmettelen sitä aatteen, ja tässä tapauksessa eritoten uskon paloa, millä isäm maan ystävät asiassa raamattuun ja jumalan sanaan vetoavat. Eivät samalla tajua olevansa ihan samanlaisia kuin ne joita kohtaan muilla foorumeilla, muihin asioihin liittyvissä asioissa niin kovasti saarnaavat.
Eli omalla, kotoperäisellä tavallaan uskonnollisia kiihkoilijoita.
Haluaisin itsekin uskoa, jos en raamatun sanaan, niin ainakin siihen että Jeesuksen oppeja noudattava kirkko olisi suvaitsevainen, iloinen paikka. Eikä sellainen, jonka äänekkäimmät jäsenet poimivat kirjastaan omaan mielipiteeseensä sopivimmat kohdat ja unohtavat kokonaisuuden.
Inhimillisyyden, tasa-arvon ja kanssaihmisen huomioon ottamisen.
lauantai 1. huhtikuuta 2017
Anteeksi, Kokoomus
Anteeksi ehdokkaat . Kun minäkin äänestäjänä ajattelen asioita jotka minua oikeasti koskettavat ja kiinnostavat. Anteeksi jos olen virheellisesti kuvitellut että ehdokkaat ajaisivat tavallisia kuntalaisia koskevia, esimerkiksi koulujen sisäilmaan tai uimahallin paikkaan liittyviä asioita. Anteeksi kun en ole ymmärtänyt että Rovaniemen osalta vaalit saattaisivat olla pormestarivaalit.
Kokoomus kun on nähtävästi vakaasti päättänyt, että nykyisen kaupunginjohtajan jäädessä sivuun Rovaniemelläkin otetaan käyttöön pormestarimalli. Muilta ei kai kyselläkään?
Tunnustan, että tietämykseni mallista ei ole kummoinen, mutta en kuitenkaan oleta virkaan valittavan keskustalaisen (*tirsk*) saavan diktaattorin oikeuksia.
Eli ei, nämä eivät ole pormestarivaalit. Nämä ovat vaalit, joissa jokaisella on oikeus käyttää äänensä parhaaksi katsomallaan tavalla, oikeus herättää keskustelua itselle tärkeistä asioista ja ennen kaikkea oikeus uskoa demokratian toteutumiseen, ilman sanelu- tai kabinettipolitiikkaa kuntalaisia koskevista asioista.
Ja anteeksi sinä tuntemani ehdokas. Olet harvinaisen fiksu ihminen, mutta puolue jossa ehdolla olet ei millään muotoa asetu omien arvojeni raameihin, sen verran räksytystä ja omaan napaan katselua siellä näyttää esiintyvän.
perjantai 31. maaliskuuta 2017
Kirkkoneuvoston kömmähdys
Kautta aikojen, tai ainakin niin kauan kuin oma, hieman yli 40-vuotinen muistini jaksaa muistella, on tässäkin maassa puhuttu tasa-arvosta.
Naisten, vähemmistöjen, homoseksuaalien, ja miksei miestenkin. Mutta aina löytyy joku joka on hiukkasen toista tasa-arvoisempi.
Rovaniemen seurakunnan kirkkoneuvosto päätti pari päivää sitten, että sen henkilökunta ei saa rukoilla siunausta homopareille, ainakaan seurakunnan tiloissa ja tilaisuuksissa.
Eli vaikka lait muuttuvat aina silloin tällöin tasa-arvoisimmiksi, niin kirkko - jos ei peruuta, niin ainakin painaa jarrut voimalla pohjaan.
Se jo huonoksi tunnustettu muistini muistaa peruskoulun uskonnontunneilla painaneen mieleensä sen, että raamatun tarinan päämies kehoitti rakastamaan kaikkia. Mutta tarinassa ei muistaakseni ainakaan erikseen mainita että "Rovaniemen seurakunta älköön kaikkia rakasta, ainoastaan kirkkoneuvoston normaaleina pitämiä, kaidan ja jumalallisen tien kulkijoita".
Tai jos, niin muistini on huonompi kuin muistinkaan.
Ja oma lukunsa on se hurskas kirkkokansa, joka sunnuntaisin palveluksissa käy hakemassa oikeutusta oman suvaitsemattomuutensa ilmaisemiseen netin keskustelupalstoilla.
Siis se porukka, joka tietoisesti sivuuttaa tieteen sekä tiedostamattaan raamatun tarinan tärkeimmän opetuksen.
Sekä ihmisen perusoikeudet.
Naisten, vähemmistöjen, homoseksuaalien, ja miksei miestenkin. Mutta aina löytyy joku joka on hiukkasen toista tasa-arvoisempi.
Rovaniemen seurakunnan kirkkoneuvosto päätti pari päivää sitten, että sen henkilökunta ei saa rukoilla siunausta homopareille, ainakaan seurakunnan tiloissa ja tilaisuuksissa.
Eli vaikka lait muuttuvat aina silloin tällöin tasa-arvoisimmiksi, niin kirkko - jos ei peruuta, niin ainakin painaa jarrut voimalla pohjaan.
Se jo huonoksi tunnustettu muistini muistaa peruskoulun uskonnontunneilla painaneen mieleensä sen, että raamatun tarinan päämies kehoitti rakastamaan kaikkia. Mutta tarinassa ei muistaakseni ainakaan erikseen mainita että "Rovaniemen seurakunta älköön kaikkia rakasta, ainoastaan kirkkoneuvoston normaaleina pitämiä, kaidan ja jumalallisen tien kulkijoita".
Tai jos, niin muistini on huonompi kuin muistinkaan.
Ja oma lukunsa on se hurskas kirkkokansa, joka sunnuntaisin palveluksissa käy hakemassa oikeutusta oman suvaitsemattomuutensa ilmaisemiseen netin keskustelupalstoilla.
Siis se porukka, joka tietoisesti sivuuttaa tieteen sekä tiedostamattaan raamatun tarinan tärkeimmän opetuksen.
Sekä ihmisen perusoikeudet.
torstai 23. maaliskuuta 2017
Ounasvaara vai keskusta?
Rovaniemellä on huonosti toimivan muistini mukaan ainakin vuoden verran keskusteltu uuden uimahallin sijoituspaikasta. Päättäjät eivät osaa (tai uskalla) lyödä nyrkkiä tai nuijaa pöytään, mikä on tavallaan ymmärrettävää. Näin vaalien alla.
Itselleni on aika lailla sama mihin halli mahdollisesti tullaan rakentamaan. Vesi on parasta juotuna ja lapsiani kuljettelen tarvittaessa uimaan autolla, joko keskustaan tai Ounasvaaralle.
Tässä päätöksenteossa ihmettelen kuitenkin sitä, miksi osa päättäjistä on niin kovin halukkaita jälleen kerran tukemaan Santasport Oy:tä. Rovaniemi ei ole, eikä valitettavasti koskaan tule olemaan mikään merkittävä huippu-urheilun keskus. Siksi sillä argumentointi hallin sijoituspaikasta on mielestäni täysin väärä.
Jos Santasport Oy haluaa täysimittaisen uimahallin, johon jokunen itäeurooppalainen tai parhaassa tapauksessa kiinalainen uimarijoukkue tulee kerran tai kaksi harjoittelemaan, niin eikö yritys voisi hakea rahoitusta hankkeelle yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta?
Jos halli olisi oikeasti hyvä bisnes, luulisi pankkien kilpailevan siitä kuka sitä pääsisi rahoittamaan.
Uimahallin tulisi olla kunnan tarjoama palvelu kuntalaisille, kohtuullisilla kustannuksilla ja jokaisen helposti saavutettavissa, hyvien liikenneyhteyksien päässä.
Ei rahantekomahdollisuus yksittäiselle toimijalle, kuntalaisten ja ennenkaikkea lastemme kustannuksella.
Itselleni on aika lailla sama mihin halli mahdollisesti tullaan rakentamaan. Vesi on parasta juotuna ja lapsiani kuljettelen tarvittaessa uimaan autolla, joko keskustaan tai Ounasvaaralle.
Tässä päätöksenteossa ihmettelen kuitenkin sitä, miksi osa päättäjistä on niin kovin halukkaita jälleen kerran tukemaan Santasport Oy:tä. Rovaniemi ei ole, eikä valitettavasti koskaan tule olemaan mikään merkittävä huippu-urheilun keskus. Siksi sillä argumentointi hallin sijoituspaikasta on mielestäni täysin väärä.
Jos Santasport Oy haluaa täysimittaisen uimahallin, johon jokunen itäeurooppalainen tai parhaassa tapauksessa kiinalainen uimarijoukkue tulee kerran tai kaksi harjoittelemaan, niin eikö yritys voisi hakea rahoitusta hankkeelle yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta?
Jos halli olisi oikeasti hyvä bisnes, luulisi pankkien kilpailevan siitä kuka sitä pääsisi rahoittamaan.
Uimahallin tulisi olla kunnan tarjoama palvelu kuntalaisille, kohtuullisilla kustannuksilla ja jokaisen helposti saavutettavissa, hyvien liikenneyhteyksien päässä.
Ei rahantekomahdollisuus yksittäiselle toimijalle, kuntalaisten ja ennenkaikkea lastemme kustannuksella.
keskiviikko 22. maaliskuuta 2017
Go Kittilä, go
Viime aikoina, keskustapuolueen ollessa niin sanotusti kiinni vallan kahvassa, on ainakin oma oikeustajuni ollut kovasti koetuksella.
Sen verran paljon ovat valtakunnan tason, ja divarinkin poliitikot pöljäilleet ja otsikoita aiheuttaneet.
Jäävi vaiko eikö, ja muuta sen sellaista.
Kuitenkin divaritasolla Kittilän kunta teki mielestäni aikamoisen pohjanoteerauksen.
Kunnan päättäjät haluavat haastatella, käsittääkseni virkaa tekevän kunnanjohtajan pestiä varten miestä, joka on epäiltynä rikoksesta jossa kyseinen kunta on asianomistajana.
Eivätkö Kittilän kunnanisien ja -äitien moraaliset hälytyskellot soi lainkaan? Onko Kittilässä(kin) hyvä veli-verkosto niin vahva ja katkeamaton että rikosepäily jää käytännössä vailla huomiota?
Ja mikä tärkeintä, eikö paikallispoliitikolla, vaikkakin vasta epäillyllä itsellään ole minkäänlaista käsitystä moraalista ja ennen kaikkea oikeudentajusta?
Seuraavan kerran kun vanhoja politiikan tutkijoita ja toimittajia kaivetaan naftaliinista vaalistudioon ihmettelemään kansan laimeaa kiinnostusta asioihinsa vaikuttamiseen, ei mielestäni vastausta tarvitse kauaa etsiä.
Korruptio ainakin jossain muodossa elää ja voi hyvin. Suomessakin.
Sen verran paljon ovat valtakunnan tason, ja divarinkin poliitikot pöljäilleet ja otsikoita aiheuttaneet.
Jäävi vaiko eikö, ja muuta sen sellaista.
Kuitenkin divaritasolla Kittilän kunta teki mielestäni aikamoisen pohjanoteerauksen.
Kunnan päättäjät haluavat haastatella, käsittääkseni virkaa tekevän kunnanjohtajan pestiä varten miestä, joka on epäiltynä rikoksesta jossa kyseinen kunta on asianomistajana.
Eivätkö Kittilän kunnanisien ja -äitien moraaliset hälytyskellot soi lainkaan? Onko Kittilässä(kin) hyvä veli-verkosto niin vahva ja katkeamaton että rikosepäily jää käytännössä vailla huomiota?
Ja mikä tärkeintä, eikö paikallispoliitikolla, vaikkakin vasta epäillyllä itsellään ole minkäänlaista käsitystä moraalista ja ennen kaikkea oikeudentajusta?
Seuraavan kerran kun vanhoja politiikan tutkijoita ja toimittajia kaivetaan naftaliinista vaalistudioon ihmettelemään kansan laimeaa kiinnostusta asioihinsa vaikuttamiseen, ei mielestäni vastausta tarvitse kauaa etsiä.
Korruptio ainakin jossain muodossa elää ja voi hyvin. Suomessakin.
maanantai 20. maaliskuuta 2017
Kiitos Kittilä
Kun lukee uutisia Kittilän asioista, saa ainakin jonkinlaista lohdutusta siihen, millä tasolla oman kunnan asiat tällä hetkellä makaa.
Koskapa sen verran pöljää porukkaa Kittilässä edelleen tuntuu viroissaan ja politiikassakin vaikuttavan.
Tuskin on muste kuivunut poliisin ja syyttäjien papereissa, kun rikoksista epäiltyä entistä kunnanhallituksen puheenjohtajaa jo harkitaan virkaa tekeväksi kunnanjohtajaksi, virkaa tekevän kunnanjohtajan paikalle.
Keskustalaista mafiaako, vaiko ihan vaan pelkkää pöljyyttä?
Mene ja tiedä.
Kuoppaiset kadut, kinastelu liikenneympyröistä ja jopa keskustelu uimahallin paikasta eivät kuitenkaan enää niin paljoa naurata. Eivätkä itketä.
Kiitos Kittilä.
Koskapa sen verran pöljää porukkaa Kittilässä edelleen tuntuu viroissaan ja politiikassakin vaikuttavan.
Tuskin on muste kuivunut poliisin ja syyttäjien papereissa, kun rikoksista epäiltyä entistä kunnanhallituksen puheenjohtajaa jo harkitaan virkaa tekeväksi kunnanjohtajaksi, virkaa tekevän kunnanjohtajan paikalle.
Keskustalaista mafiaako, vaiko ihan vaan pelkkää pöljyyttä?
Mene ja tiedä.
Kuoppaiset kadut, kinastelu liikenneympyröistä ja jopa keskustelu uimahallin paikasta eivät kuitenkaan enää niin paljoa naurata. Eivätkä itketä.
Kiitos Kittilä.
sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Sata vuotta taaksepäin?
Hei kaikille puoluekannaltaan porvareille.
Esitän ajatuksen. Sellaisen jonka myönnän pääosin pohjautuvan tuntumaan, ehkä osin jopa luuloonkin. Väitän silti, että totuuspohjaakin ajatukselleni saattaisi löytyä, varsinkin jos omaa vähänkään keskivertoa vilkkaamman ajatuksenjuoksun.
Elinkeinoelämän keskusliitto, johtajansa suulla, sanoi suomalaisten palkkojen olevan vielä 10-15 prosenttia liian korkeat. Samainen johtaja, joka ainakin päivän hesarin mukaan tienaa vuositasolla 70 kertaa enemmän kuin keskiverto palkansaaja, jatkaa samalla linjalla kuin kokoomuseekoo aiemminkin, ainakin siinä mitä tulee ammattiliittojen tes-sopimuksiin. Turhana sellaisia mokomia pitää.
Eli siihen ajatukseen:
Olisitko itse valmis, oletettavasti korkeasti koulutettuna porvaripuoleen kannattajana, luopumaan vielä lisää etuuksistasi ja ennen kaikkea käytettävissäsi olevasta rahan määrästä? Tai jos et itse, niin läheisesi?
Palattaisiinko kuusipäiväiseen työviikkoon? Lyhennettäisiinkö lomiasi? Annettaisiinko työnantajalle, vaikkapa sille kunnalle jossa esimerkiksi opettajana tai talouspäällikkönä toimit, oikeus teettää ylitöitä ilman korvausta?
Mentäisiinkö saman tien vaikkapa se sata vuotta taaksepäin. Ihmettelemään, kuinka ihanaa ja auvoisaa eläminen ja varsinkin työn tekeminen silloin oli?
Tai, mikä realistisempaa, seuraavan kerran kun mielessäsi manailet ammattiyhdistysten ahneutta ja pahuutta ylipäänsä, palauta mieleesi myös ne 70 kertaa suuremmat ansiot, tai nykyhallituksen porvareiden tyhjät lupaukset. Puheet yhteisistä talkoista joihin herra-osasto unohtikin yhteisesti itse osallistua.
Ja mieti vaikkapa sitä hetkeä viime kesältä, jolloin istahdit ensimmäisenä lomapäivänäsi, loma-ajan palkalla rahoitetun uuden grillisi ääreen, puolisosi ihaillessa uusia terassikalusteita. Hänen ansaitsemista lomarahoista ostettujen.
Vai palataanko porukalla sata vuotta taaksepäin?
Esitän ajatuksen. Sellaisen jonka myönnän pääosin pohjautuvan tuntumaan, ehkä osin jopa luuloonkin. Väitän silti, että totuuspohjaakin ajatukselleni saattaisi löytyä, varsinkin jos omaa vähänkään keskivertoa vilkkaamman ajatuksenjuoksun.
Elinkeinoelämän keskusliitto, johtajansa suulla, sanoi suomalaisten palkkojen olevan vielä 10-15 prosenttia liian korkeat. Samainen johtaja, joka ainakin päivän hesarin mukaan tienaa vuositasolla 70 kertaa enemmän kuin keskiverto palkansaaja, jatkaa samalla linjalla kuin kokoomuseekoo aiemminkin, ainakin siinä mitä tulee ammattiliittojen tes-sopimuksiin. Turhana sellaisia mokomia pitää.
Eli siihen ajatukseen:
Olisitko itse valmis, oletettavasti korkeasti koulutettuna porvaripuoleen kannattajana, luopumaan vielä lisää etuuksistasi ja ennen kaikkea käytettävissäsi olevasta rahan määrästä? Tai jos et itse, niin läheisesi?
Palattaisiinko kuusipäiväiseen työviikkoon? Lyhennettäisiinkö lomiasi? Annettaisiinko työnantajalle, vaikkapa sille kunnalle jossa esimerkiksi opettajana tai talouspäällikkönä toimit, oikeus teettää ylitöitä ilman korvausta?
Mentäisiinkö saman tien vaikkapa se sata vuotta taaksepäin. Ihmettelemään, kuinka ihanaa ja auvoisaa eläminen ja varsinkin työn tekeminen silloin oli?
Tai, mikä realistisempaa, seuraavan kerran kun mielessäsi manailet ammattiyhdistysten ahneutta ja pahuutta ylipäänsä, palauta mieleesi myös ne 70 kertaa suuremmat ansiot, tai nykyhallituksen porvareiden tyhjät lupaukset. Puheet yhteisistä talkoista joihin herra-osasto unohtikin yhteisesti itse osallistua.
Ja mieti vaikkapa sitä hetkeä viime kesältä, jolloin istahdit ensimmäisenä lomapäivänäsi, loma-ajan palkalla rahoitetun uuden grillisi ääreen, puolisosi ihaillessa uusia terassikalusteita. Hänen ansaitsemista lomarahoista ostettujen.
Vai palataanko porukalla sata vuotta taaksepäin?
lauantai 4. maaliskuuta 2017
Yön pimein hetki
Mitäpä vastaisi yhdeksänvuotiaalle, joka yön pimeimpänä hetkenä huutaa.
Istuu sylissä ja itkee. Kyselee milloin voisi olla paremmin? Milloin kipu lähtee? Tämä uusi, ja vanhatkin.
Huutaa ja itkee ja vaatii vastausta. Isi auta!
Tuollaisena hetkenä, yön pimeimpänä, ihminen, isä, vanhempi on täysin ja totaalisesti avuton. Miettii sanoisiko jotain, vai olisiko aivan hiljaa.
Yhdeksänvuotiaalle, joka kuusi ja puoli vuotta sitten huusi, istui sylissä ja itki. Kun yön pimeimmät hetket sille alkoivat, kun se alkoi uudestaan kontata, kun ei kivultaan halunnut enää kävellä.
Eihän sille voi valehdellakaan. Saati totuuttakaan kertoa.
Voi vain avuttomana itkeä itsekin, silittellä itkemisestä kastunutta poskea ja hikistä tukkaa ja koittaa saada siihen hetkeen, yön pimeimpään, edes hitusen voimaa ja toivoa ja lohdutusta.
Muutakaan en voi. Enkä osaa.
Istuu sylissä ja itkee. Kyselee milloin voisi olla paremmin? Milloin kipu lähtee? Tämä uusi, ja vanhatkin.
Huutaa ja itkee ja vaatii vastausta. Isi auta!
Tuollaisena hetkenä, yön pimeimpänä, ihminen, isä, vanhempi on täysin ja totaalisesti avuton. Miettii sanoisiko jotain, vai olisiko aivan hiljaa.
Yhdeksänvuotiaalle, joka kuusi ja puoli vuotta sitten huusi, istui sylissä ja itki. Kun yön pimeimmät hetket sille alkoivat, kun se alkoi uudestaan kontata, kun ei kivultaan halunnut enää kävellä.
Eihän sille voi valehdellakaan. Saati totuuttakaan kertoa.
Voi vain avuttomana itkeä itsekin, silittellä itkemisestä kastunutta poskea ja hikistä tukkaa ja koittaa saada siihen hetkeen, yön pimeimpään, edes hitusen voimaa ja toivoa ja lohdutusta.
Muutakaan en voi. Enkä osaa.
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Laki ennen jumalia
Olisi pitänyt ryhtyä papiksi.
Koskapa luulisin että luonto ei antaisi olla ottamatta selvää, mitä tapahtuisi jos pappina vihkisin homoparin. Tai edes parin avioliiton puolesta rukoilisin.
Kiihottaisin itseni kansalaistottelemattomuudessa sellaiseen tilaan, että homopari toisensa jälkeen saisi pappisminäni siunauksen rakkaudelleen, halulleen olla yhdessä.
Tasa-arvoisesti.
Mutta koska pappia minusta ei toden totta tullut, joudun vain toivomaan että jossain olisi sellainen rohkeahko kirkonmies tai nainen, joka asiaan rajan vetäisi ja kokeilisi käytännössä millainen on kirkon reaktio homoparin vihkimiseen.
Koska jumalien yläpuolella on siltikin maamme laki.
Koskapa luulisin että luonto ei antaisi olla ottamatta selvää, mitä tapahtuisi jos pappina vihkisin homoparin. Tai edes parin avioliiton puolesta rukoilisin.
Kiihottaisin itseni kansalaistottelemattomuudessa sellaiseen tilaan, että homopari toisensa jälkeen saisi pappisminäni siunauksen rakkaudelleen, halulleen olla yhdessä.
Tasa-arvoisesti.
Mutta koska pappia minusta ei toden totta tullut, joudun vain toivomaan että jossain olisi sellainen rohkeahko kirkonmies tai nainen, joka asiaan rajan vetäisi ja kokeilisi käytännössä millainen on kirkon reaktio homoparin vihkimiseen.
Koska jumalien yläpuolella on siltikin maamme laki.
perjantai 24. helmikuuta 2017
Persut on rikki
Perussuomalainen puolue hankkii paikallisvaaleihin ehdokkaita toistelemalla radiossa että "Politiikka on rikki".
Persu kuulemma saa äänestää miten haluaa, ilman ryhmän sanelemaa tapaa ja järjestystä, omantunnon mukaan.
Politiikka ei ole rikki, perussuomalaiset on.
Koska kun tasa-arvoisen avioliittolain kohtalosta, jälleen kerran, eduskunnassa äänestettiin, uskaltautui kolme puolueen kansanedustajaa olemaan sitä mieltä että homoillakin on oikeus avioliittoon.
Tuloksena omantunnon mukaan äänestämisestä oli eduskuntaryhmän antama huomautus (Yle, 23.2.2017).
Ja samanlaisella huomautuksella selvisi myös edustaja Hakkarainen oikeudessa saamansa tuomion jälkeen.
Kirjoitteli oletettavasti omantunnon mukaan.
Vapaus, veljeys ja tasa-arvo - mallia Soini ja kumppanit, Suomessa vuonna 2017...
Persu kuulemma saa äänestää miten haluaa, ilman ryhmän sanelemaa tapaa ja järjestystä, omantunnon mukaan.
Politiikka ei ole rikki, perussuomalaiset on.
Koska kun tasa-arvoisen avioliittolain kohtalosta, jälleen kerran, eduskunnassa äänestettiin, uskaltautui kolme puolueen kansanedustajaa olemaan sitä mieltä että homoillakin on oikeus avioliittoon.
Tuloksena omantunnon mukaan äänestämisestä oli eduskuntaryhmän antama huomautus (Yle, 23.2.2017).
Ja samanlaisella huomautuksella selvisi myös edustaja Hakkarainen oikeudessa saamansa tuomion jälkeen.
Kirjoitteli oletettavasti omantunnon mukaan.
Vapaus, veljeys ja tasa-arvo - mallia Soini ja kumppanit, Suomessa vuonna 2017...
maanantai 20. helmikuuta 2017
Ensimmäisen maailman ongelmia
Myönnän heti alkuun - mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi (koska aina joku väärin käsittää) - että Hotelli Pohjanhovin nimen poistaminen oli harkitsematon temppu.
Mutta yhtä harkitsematonta oli kaupunkilaisten yltiöintohimoinen suhtautuminen koko asiaan.
Kiroiltiin ja kevyemminkin manailtiin. Vaadittiin ja aloitettiin boikotteja. Haukuttiin ja paneteltiin...
Voi hyvä jumala, jos sellainen jossain on, sanon minä. Kevyet ovat ihmisten murheet jos päivän tai viikon herneet pitää tuommoisesta onteloonsa vetää.
Kadehtin teitä kaikkia. Teitä jotka kiroilitte ja manailitte, vaaditte ja aloititte boikotteja. Kohtalaisen harmiton on elämänne, vailla oikeita, itseänne tai läheisiänne koskettavia ongelmia.
Silloin on varmasti paikallaan joutua kärsimään ensimmäisen maailman ongelmista.
Mutta yhtä harkitsematonta oli kaupunkilaisten yltiöintohimoinen suhtautuminen koko asiaan.
Kiroiltiin ja kevyemminkin manailtiin. Vaadittiin ja aloitettiin boikotteja. Haukuttiin ja paneteltiin...
Voi hyvä jumala, jos sellainen jossain on, sanon minä. Kevyet ovat ihmisten murheet jos päivän tai viikon herneet pitää tuommoisesta onteloonsa vetää.
Kadehtin teitä kaikkia. Teitä jotka kiroilitte ja manailitte, vaaditte ja aloititte boikotteja. Kohtalaisen harmiton on elämänne, vailla oikeita, itseänne tai läheisiänne koskettavia ongelmia.
Silloin on varmasti paikallaan joutua kärsimään ensimmäisen maailman ongelmista.
keskiviikko 15. helmikuuta 2017
Tärkeää ja vähemmän tärkeää
Mikä on suomalaiselle loppujen lopuksi tärkeää?
Hallitus jatkoi Mitä tänään peruttaisiin-kampanjaansa vetämällä takaisin ehdotuksensa vene- ja mopoiluverotuksesta.
Mikä ei sinällään yllätä, siis se peruminen.
Ihmettelen vain, millä intensiteetillä suomalainen näitäkin oli vastustamassa. Niin kovaa oli painostus suunnalta jos toiseltakin.
Huviveneilijät ja harrastuksekseen mopoilevat - ja uskallan väittää - keskivertoa paremmin toimeen tulevat äänestysikäiset nähtävästi eivät perusta lapsiemme koulutuksesta tai terveydenhuollosta, sanonko minkäkään vertaa.
Kaikki muistavat niin sanotun koulutuslupauksen ja sen lupauksen syömisen. Missä oli se joka suunnalta tuleva painostus silloin?
Persut ovat näköjään kannatuslukuineen niin paniikissa, että lehmänkauppoja todennäköisesti käyden, tämäkin takaisinveto tehtiin "Soinin ehdotuksesta" (IS-verkkosivut, 15.2.2017).
Vastenmielistä, samalla kun lapset ympäri maan käyvät koulua homeisissa koulurakennuksissa ja sairastava ihminen maksaa vaivoistaan yhä enemmän ja enemmän.
Hallitus jatkoi Mitä tänään peruttaisiin-kampanjaansa vetämällä takaisin ehdotuksensa vene- ja mopoiluverotuksesta.
Mikä ei sinällään yllätä, siis se peruminen.
Ihmettelen vain, millä intensiteetillä suomalainen näitäkin oli vastustamassa. Niin kovaa oli painostus suunnalta jos toiseltakin.
Huviveneilijät ja harrastuksekseen mopoilevat - ja uskallan väittää - keskivertoa paremmin toimeen tulevat äänestysikäiset nähtävästi eivät perusta lapsiemme koulutuksesta tai terveydenhuollosta, sanonko minkäkään vertaa.
Kaikki muistavat niin sanotun koulutuslupauksen ja sen lupauksen syömisen. Missä oli se joka suunnalta tuleva painostus silloin?
Persut ovat näköjään kannatuslukuineen niin paniikissa, että lehmänkauppoja todennäköisesti käyden, tämäkin takaisinveto tehtiin "Soinin ehdotuksesta" (IS-verkkosivut, 15.2.2017).
Vastenmielistä, samalla kun lapset ympäri maan käyvät koulua homeisissa koulurakennuksissa ja sairastava ihminen maksaa vaivoistaan yhä enemmän ja enemmän.
lauantai 11. helmikuuta 2017
Politiikka ja uskonto
Mitä yhteistä on kaupunkimme seurakunnalla ja amerikkalaisilla konservatiiveilla?
Rukoileminen poliitikan ja isämeidän nimeen.
Kun suuren meren takana koko maailmaa järisyttävä liikemies-presidentti saa populisteja samaan kasaan propagandaansa kuuntelemaan, ja niin sanotusti rukoilemaan, niin nyt kotoperäisiä kaupunkipoliitikkoja houkutellaan tekemään aika lailla samaa.
Seurakuntamme, siis se, joka ei halua osaltaan noudattaa uutta avioliittolakia, aikoo tuhlata kirkollisverovarojaan kutsumalla mediaseksikkäästi kokoon alueen "päättäjiä" rukousaamiaiselle.
Vaikka seurakunta väittääkin ettei tilaisuus tule olemaan hengellinen (Lapin Kansa 10.2.2017) on uskonnon ja politiikan keskenään sotkeminen mielestäni vaarallista.
Historiassa on tästä aivan liian monta esimerkkiä.
Rukoileminen poliitikan ja isämeidän nimeen.
Kun suuren meren takana koko maailmaa järisyttävä liikemies-presidentti saa populisteja samaan kasaan propagandaansa kuuntelemaan, ja niin sanotusti rukoilemaan, niin nyt kotoperäisiä kaupunkipoliitikkoja houkutellaan tekemään aika lailla samaa.
Seurakuntamme, siis se, joka ei halua osaltaan noudattaa uutta avioliittolakia, aikoo tuhlata kirkollisverovarojaan kutsumalla mediaseksikkäästi kokoon alueen "päättäjiä" rukousaamiaiselle.
Vaikka seurakunta väittääkin ettei tilaisuus tule olemaan hengellinen (Lapin Kansa 10.2.2017) on uskonnon ja politiikan keskenään sotkeminen mielestäni vaarallista.
Historiassa on tästä aivan liian monta esimerkkiä.
torstai 9. helmikuuta 2017
Kaavoihin kangistuneet?
Kirkko ja kirkonmiehet, naisetkin.
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei takaa tasa-arvoista kohtelua, ainakaan mitä kirkkoon ja valtionuskontoon tulee.
Paikallinen lehti kyseli kuudeltatoista kirkkoherralta avioliittoon siunaamisesta ja vastauksista oli tasa-arvo kaukana. Hyvä jos homoparien kanssa rukoilemaan suostuvat.
Ja jos suostuvatkin, niin kenenkähän "armosta"?
Sen kaikkia rakastavan, josta aikanaan koulussa opettivat? Suomalainen kirkko ei kaikkia rakasta. Eikä näköjään hyväksy.
Itse uskon toisen ihmisen huomioon ottamiseen, solidaarisuuteen. Siihen että kukaan ei olisi toista parempi, erilaisempi. Kirkko ei tähän pysty - siksi minäkään en pysty kirkkoon.
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei minua heterona oikeastaan mihinkään suuntaan muuten liikauta. Ottaa vaan niin päähän ihmiset, jotka kokevat omaavansa hyvän, kenties muita paremman moraalin ja elämisen taidon.
Vaikka ovatkin ihmisinä aivan jotain muuta.
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei takaa tasa-arvoista kohtelua, ainakaan mitä kirkkoon ja valtionuskontoon tulee.
Paikallinen lehti kyseli kuudeltatoista kirkkoherralta avioliittoon siunaamisesta ja vastauksista oli tasa-arvo kaukana. Hyvä jos homoparien kanssa rukoilemaan suostuvat.
Ja jos suostuvatkin, niin kenenkähän "armosta"?
Sen kaikkia rakastavan, josta aikanaan koulussa opettivat? Suomalainen kirkko ei kaikkia rakasta. Eikä näköjään hyväksy.
Itse uskon toisen ihmisen huomioon ottamiseen, solidaarisuuteen. Siihen että kukaan ei olisi toista parempi, erilaisempi. Kirkko ei tähän pysty - siksi minäkään en pysty kirkkoon.
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei minua heterona oikeastaan mihinkään suuntaan muuten liikauta. Ottaa vaan niin päähän ihmiset, jotka kokevat omaavansa hyvän, kenties muita paremman moraalin ja elämisen taidon.
Vaikka ovatkin ihmisinä aivan jotain muuta.
torstai 2. helmikuuta 2017
Tyhmä kansa
Sinä, minä ja naapurin Arskakin.
Radiossa puhuttiin tänään muutama lause puoluetuesta. Ja kävipä niin hassusti että Jone Nikula sai minutkin ajattelemaan.
Että oikeastaan aika hassu systeemi, tuo puoluetuki.
Verovaroista maksetaan vuosittain kymmeniä miljoonia euroja siihen, että päättävässä asemassa olevat poliitikot pääsevät keksimään keinoja sinun, minun ja Arskan elämänlaadun huonontamiseksi.
Me kaikki jotka vielä näemme vaivaa käymällä äänestämässä pidämme neljän vuoden välein yllä tätä poliitikkojen itsensä keksimää ikiliikkujaa. Ja osa meistä, veikkaan että Arska ainakin, silti jaksaa uskoa ja toivoa että parempaa olisi tulossa.
Politiikka on poliitikoille vain ja ainostaan uudelleen valituksi tulemisen varmistamista. Lupauksilla ei ole väliä.
Koska jos niitä lunastettaisiin ei enää olisi mitään uudelleen luvattavaa.
Enkä usko että puoluetuki, tämä demokratian kummajainen olisi ihan heti poistumassa. Persuillekin, jotka näön vuoksi koittivat puoluetuen korottamista viime vuonna estellä, tuki edelleen kelpaa.
Että tyhmiä ollaan. Sinä ja minä ja naapurin Arska.
Radiossa puhuttiin tänään muutama lause puoluetuesta. Ja kävipä niin hassusti että Jone Nikula sai minutkin ajattelemaan.
Että oikeastaan aika hassu systeemi, tuo puoluetuki.
Verovaroista maksetaan vuosittain kymmeniä miljoonia euroja siihen, että päättävässä asemassa olevat poliitikot pääsevät keksimään keinoja sinun, minun ja Arskan elämänlaadun huonontamiseksi.
Me kaikki jotka vielä näemme vaivaa käymällä äänestämässä pidämme neljän vuoden välein yllä tätä poliitikkojen itsensä keksimää ikiliikkujaa. Ja osa meistä, veikkaan että Arska ainakin, silti jaksaa uskoa ja toivoa että parempaa olisi tulossa.
Politiikka on poliitikoille vain ja ainostaan uudelleen valituksi tulemisen varmistamista. Lupauksilla ei ole väliä.
Koska jos niitä lunastettaisiin ei enää olisi mitään uudelleen luvattavaa.
Enkä usko että puoluetuki, tämä demokratian kummajainen olisi ihan heti poistumassa. Persuillekin, jotka näön vuoksi koittivat puoluetuen korottamista viime vuonna estellä, tuki edelleen kelpaa.
Että tyhmiä ollaan. Sinä ja minä ja naapurin Arska.
keskiviikko 1. helmikuuta 2017
Ääni saatavilla
Haen tositarkoituksella, oikeat arvot omaavaa kunnallisvaaliehdokasta.
En etsi sellaista jolle sydämenasiana on se, saako hiihtoladuilla kävellä. Enkä sellaista joka lupaa pienentää Santasportin perimiä jääaikamaksuja - eikä siis toki muiden lajien harrastajien kustannuksia.
Enkä sellaista joka käyttää valtuutetun aikaansa väittelemällä, onko ympyrä parempi kuin valot. Enkä sellaista joka, vähän kärjistäen sanoen, luottaa siihen että portaat tekevät kaupunkilaiset ja siinä sivussa kaikki maailman kiinalaiset tyytyväisiksi sekä onnellisiksi.
Etsin mieluummin sellaista joka haluaa lapsillemme terveen ja turvallisen kouluympäristön. Ja matkan sinne.
Ja sellaista joka oikeasti pohtisi kuntalaisten tarpeita kaikkien kannalta.
Eikä vain yhden, omaansa, tai kaverinsa kaverin omaa.
Ja etsin sellaista, joka väittelisi mieluiten siitä, laitetaanko muutamat sadat tuhannet terveydenhoitoon vaiko vaikkapa kirjastotoimeen, sen sijaan että kävisi itsensä kanssa painia raviradan ja Jukolan viestin välillä.
Ilmianna siis itsesi, solidaarinen ja oikeasti demokratiaan uskova ehdokas.
Paitsi jos olet keskustalainen. Koska en pidä Juha Sipilästä.
En etsi sellaista jolle sydämenasiana on se, saako hiihtoladuilla kävellä. Enkä sellaista joka lupaa pienentää Santasportin perimiä jääaikamaksuja - eikä siis toki muiden lajien harrastajien kustannuksia.
Enkä sellaista joka käyttää valtuutetun aikaansa väittelemällä, onko ympyrä parempi kuin valot. Enkä sellaista joka, vähän kärjistäen sanoen, luottaa siihen että portaat tekevät kaupunkilaiset ja siinä sivussa kaikki maailman kiinalaiset tyytyväisiksi sekä onnellisiksi.
Etsin mieluummin sellaista joka haluaa lapsillemme terveen ja turvallisen kouluympäristön. Ja matkan sinne.
Ja sellaista joka oikeasti pohtisi kuntalaisten tarpeita kaikkien kannalta.
Eikä vain yhden, omaansa, tai kaverinsa kaverin omaa.
Ja etsin sellaista, joka väittelisi mieluiten siitä, laitetaanko muutamat sadat tuhannet terveydenhoitoon vaiko vaikkapa kirjastotoimeen, sen sijaan että kävisi itsensä kanssa painia raviradan ja Jukolan viestin välillä.
Ilmianna siis itsesi, solidaarinen ja oikeasti demokratiaan uskova ehdokas.
Paitsi jos olet keskustalainen. Koska en pidä Juha Sipilästä.
tiistai 31. tammikuuta 2017
Trumppia vai Netflixiä?
Katsomme hellun kanssa aika ajoin, joskus paljonkin, Netflixin tarjoamia sarjoja. Viime aikoina katselussa on ollut sarjoja, jotka tavalla tai toisella sijoittuvat tulevaisuuteen.
Eikä kovin ruusuiseen sellaiseen.
Tulevaisuuteen, jossa ihmisen vapaus on rajattu, jossa militarismi ja totalitarismi kukoistaa.
Tulevaisuuteen, jossa tekniikka on ottanut ihmisestä niskalenkin ja suuret yritykset kontrolloivat kaikkea ihmisen tekemisiä.
Pätkähtipä vain mieleen, kun muutama päivä sitten katselin uutiskuvia presidentti Trumpin allekirjoittamien asetusten aikaansaannoksista.
Poliiseja mellakkavarusteissa, yritysjohtajan toimesta, ei 2100-luvulla vaan nyt, 2017.
Ajatuksia herättävää ja pelottavaa. Surullistakin.
Ja kotoperäiset poliitikot osallistumassa "rukousaamiaiselle" samaisen tulevaisuudentekijän kanssa.
Sepä vasta pelottavaa onkin.
Eikä kovin ruusuiseen sellaiseen.
Tulevaisuuteen, jossa ihmisen vapaus on rajattu, jossa militarismi ja totalitarismi kukoistaa.
Tulevaisuuteen, jossa tekniikka on ottanut ihmisestä niskalenkin ja suuret yritykset kontrolloivat kaikkea ihmisen tekemisiä.
Pätkähtipä vain mieleen, kun muutama päivä sitten katselin uutiskuvia presidentti Trumpin allekirjoittamien asetusten aikaansaannoksista.
Poliiseja mellakkavarusteissa, yritysjohtajan toimesta, ei 2100-luvulla vaan nyt, 2017.
Ajatuksia herättävää ja pelottavaa. Surullistakin.
Ja kotoperäiset poliitikot osallistumassa "rukousaamiaiselle" samaisen tulevaisuudentekijän kanssa.
Sepä vasta pelottavaa onkin.
perjantai 27. tammikuuta 2017
Etusivu uusiksi!!!
Ja heti!
Jokupaikallinenkauppias joutui huijatuksi kaukoidässä!
Krista Siegfrids vaihtoi vaatteita!
Patrik Laine sitoi luistimien nauhat!
Robin avasi suihkun hanan!
Mitä tämä kertoo tämän päivän mediasta? Tai oikeastaan, mitä tämä kertoo tämän päivän mediakuluttajasta?
Sinusta ja minustakin, valitettavasti.
Luen, surffaan ja koitan omaksua aikamoisen paljon. Joskus siinä onnistuen, yleensä epä.
Mutta muinoisen euroviisuedustajan - nimeä yksi Siegfridsin biisi, I dare you! - salillakäynti ei mielestäni käy uutisesta.
Ja ennenkuin sanot, sanon itse: Kyllä, ei ole pakko klikata ja lukea. Kyllä, teen sitä itsekin. Kyllä, pärjäisin ilmankin.
Koitetaan siis opetella ja harjoitella edes jonkinmoista medialukutaitoa. Ja jos se meille on jo liian myöhäistä, koitetaan opettaa edes lapsemme siihen, että osaisivat jollain tapaa suodattaa tärkeän ja vähemmän tärkeän.
Mutta muistakaa. "Video suututti Selänteen leirin!"
Onpahan herkkänahkainen leiri.
Jokupaikallinenkauppias joutui huijatuksi kaukoidässä!
Krista Siegfrids vaihtoi vaatteita!
Patrik Laine sitoi luistimien nauhat!
Robin avasi suihkun hanan!
Mitä tämä kertoo tämän päivän mediasta? Tai oikeastaan, mitä tämä kertoo tämän päivän mediakuluttajasta?
Sinusta ja minustakin, valitettavasti.
Luen, surffaan ja koitan omaksua aikamoisen paljon. Joskus siinä onnistuen, yleensä epä.
Mutta muinoisen euroviisuedustajan - nimeä yksi Siegfridsin biisi, I dare you! - salillakäynti ei mielestäni käy uutisesta.
Ja ennenkuin sanot, sanon itse: Kyllä, ei ole pakko klikata ja lukea. Kyllä, teen sitä itsekin. Kyllä, pärjäisin ilmankin.
Koitetaan siis opetella ja harjoitella edes jonkinmoista medialukutaitoa. Ja jos se meille on jo liian myöhäistä, koitetaan opettaa edes lapsemme siihen, että osaisivat jollain tapaa suodattaa tärkeän ja vähemmän tärkeän.
Mutta muistakaa. "Video suututti Selänteen leirin!"
Onpahan herkkänahkainen leiri.
torstai 26. tammikuuta 2017
Hyvät Veljet
Ja tässä tapauksessa myös Sisaret?
Ei mennyt Anne Bernerin suuret, nyt onneksi kaiketi jo unohtuneet suunnitelmat aivan täysin harakoille.
Hyvät Veljet, yhtiöineen, taistelun tuoksinnassa, pääsivät rokottamaan ministeriötä, eli käytännössä sinua ja minua, yli 330 tuhannen euron laskutuksilla.
Konsultoinnista (Suomen Kuvalehti, 20.1.2017).
Bernerin esikunta ei nähtävästi virkamiehiin luota. Samanlaista konsultointia, ilman noinkin hurjalta kuulostavaa laskutusta kun olisi ollut saatavissa esimerkiksi valtionvarainministeriöstä.
Eli jos poliitikot tässä maassa pärjäävät aina, niin Hyvät Veljet myös.
Ja sisaret.
Ei mennyt Anne Bernerin suuret, nyt onneksi kaiketi jo unohtuneet suunnitelmat aivan täysin harakoille.
Hyvät Veljet, yhtiöineen, taistelun tuoksinnassa, pääsivät rokottamaan ministeriötä, eli käytännössä sinua ja minua, yli 330 tuhannen euron laskutuksilla.
Konsultoinnista (Suomen Kuvalehti, 20.1.2017).
Bernerin esikunta ei nähtävästi virkamiehiin luota. Samanlaista konsultointia, ilman noinkin hurjalta kuulostavaa laskutusta kun olisi ollut saatavissa esimerkiksi valtionvarainministeriöstä.
Eli jos poliitikot tässä maassa pärjäävät aina, niin Hyvät Veljet myös.
Ja sisaret.
maanantai 23. tammikuuta 2017
Miten ennen pärjättiin ilman mikroa?
Olen aiemminkin maininnut olevani sosiaalisen median suurkuluttaja. Monella tapaa. Uskallan väittää omaavani aikamoiset taidot, ainakin suurimpien ja suosituimpien some-välineiden käyttämisessä.
Facebook-seinäni yksi suurimmista täyttäjistä on Roskalava-ryhmä. Siis sellainen, jossa alueen ihmiset vastikkeetta antavat ja etsivät tavaraa. Tyyliin "toisen roska on toisen aarre..."
Alan kaiketi tulla ihan oikeasti vanhaksi. Koska yhtä aikaa naurattaa ja ihmetyttää joidenkin ihmisten käytös roskalavan tyylisillä some-foorumeilla. En ala tässä nyt sen enempää marmattamaan yhdyssanoista taikka pilkun ja sen paikan tärkeydestä. Sen sijaan ihmettelen ääneen muutamaa tietyntyyppistä roskalavailijaa.
Tällaisiin ryhmiin kuuluu kaikenlaiset sulovileenit, hamstraajat, "Kukertailmansaan"-tyypit. Hamstraajalle kelpaa kaikki. Vanha, kulunut ja parinkymmenen kilometrin päässä oleva avattu, reilun euron arvoinen pippurisekoituspurkkikin.
Itsensä ylentäjä kokee olevansa köyhän ja arvottoman asialla, armollinenkin hän on. "Annan vain tosi tarpeeseen", "Ei välttis ekalle" ja "päätän itse kenelle annan" ovat itsensä ylentäjän suosituimmat lauseet.
Sitten on hassuttelijat. Siis sellaiset, joiden mielestä jokaiseen vähänkään fingerporimaiseen virkkeeseen pitää päästä jotain mukahauskaa sanomaan. Ja mielensäpahoittajat, jotka armollisesti uhraavat puoli tuntia arjestaan odottamalla turhaan tavaransa hakijaa.
Mutta se, mikä tähänkin kirjoitukseen pontimensa antoi - uusavuttomat. "Mulla hajosi mikro, ei olis ketä kuka antais. Kylmää ruokaa on ikävä syödä..."
Miten olisi uuni?
Facebook-seinäni yksi suurimmista täyttäjistä on Roskalava-ryhmä. Siis sellainen, jossa alueen ihmiset vastikkeetta antavat ja etsivät tavaraa. Tyyliin "toisen roska on toisen aarre..."
Alan kaiketi tulla ihan oikeasti vanhaksi. Koska yhtä aikaa naurattaa ja ihmetyttää joidenkin ihmisten käytös roskalavan tyylisillä some-foorumeilla. En ala tässä nyt sen enempää marmattamaan yhdyssanoista taikka pilkun ja sen paikan tärkeydestä. Sen sijaan ihmettelen ääneen muutamaa tietyntyyppistä roskalavailijaa.
Tällaisiin ryhmiin kuuluu kaikenlaiset sulovileenit, hamstraajat, "Kukertailmansaan"-tyypit. Hamstraajalle kelpaa kaikki. Vanha, kulunut ja parinkymmenen kilometrin päässä oleva avattu, reilun euron arvoinen pippurisekoituspurkkikin.
Itsensä ylentäjä kokee olevansa köyhän ja arvottoman asialla, armollinenkin hän on. "Annan vain tosi tarpeeseen", "Ei välttis ekalle" ja "päätän itse kenelle annan" ovat itsensä ylentäjän suosituimmat lauseet.
Sitten on hassuttelijat. Siis sellaiset, joiden mielestä jokaiseen vähänkään fingerporimaiseen virkkeeseen pitää päästä jotain mukahauskaa sanomaan. Ja mielensäpahoittajat, jotka armollisesti uhraavat puoli tuntia arjestaan odottamalla turhaan tavaransa hakijaa.
Mutta se, mikä tähänkin kirjoitukseen pontimensa antoi - uusavuttomat. "Mulla hajosi mikro, ei olis ketä kuka antais. Kylmää ruokaa on ikävä syödä..."
Miten olisi uuni?
torstai 19. tammikuuta 2017
Lampaita
Taidamme olla, me suomalaiset, aika lailla lampaita luonteeltamme.
Kyllä, demokratiassa on hyvä ja mukava elää, ainakin useimmiten. Silti minun on vaikea ymmärtää sitä, miten pääosin hiljaisesti hyväksyen otamme vastaan kaiken sen sonnan mitä valtaapitävät meille säännöllisin väliajoin tarjoavat.
Kyllä, istuva hallitus on vaaleilla valittu. Mutta mielestäni väärin perustein, väärin lupauksin. Kaikki varmaan muistavat ainakin niin sanotun koulutuslupauksen.
Kyllä, kaikkien on osallistuttava näihin talouden talkoisiin. Ei kuitenkaan niin, että ihmiset ovat jatkuvassa epätasa-arvossa vaikkapa asuinpaikastaan tai tulotasostaan riippuen. Miksi hallitus ei osaa ottaa tasapuolisesti kaikilta? Tai antaa? Miksi joltain leikataan enemmän ja sille samalle jollekin asetetaan muita enemmän uusia maksuja?
Poliitikot koittavat myydä meille - kansalle - hankkeitaan valehtelemalla tai vähintään tosiasioita vääristelemällä tai niitä piilottaen. Valheita valheiden perään, jatkuvasti antaen aihetta epäillä korruptiota.
Terrafame - Chempolis - Aplicom
Ja viimeisimpänä Anne Bernerin uho siitä, että liikenneuudistuksen tulee olla kustannuksiltaan neutraali.
Ei muuten ole. Kaksitoista vuotta vanha autoni tulisi Bernerin laskuopilla kustantamaan ensi vuonna yli 200 euroa enemmän kuin tänä vuonna.
Olemmeko teurastusta odottavia tuotantoeläimiä, lampaita laitumella joiden kimppuun sudet yksi kerrallaan iskevät? Tällainen demokratia ei minun mielestäni ole oikeaa demokratiaa.
Kyllä, demokratiassa on hyvä ja mukava elää, ainakin useimmiten. Silti minun on vaikea ymmärtää sitä, miten pääosin hiljaisesti hyväksyen otamme vastaan kaiken sen sonnan mitä valtaapitävät meille säännöllisin väliajoin tarjoavat.
Kyllä, istuva hallitus on vaaleilla valittu. Mutta mielestäni väärin perustein, väärin lupauksin. Kaikki varmaan muistavat ainakin niin sanotun koulutuslupauksen.
Kyllä, kaikkien on osallistuttava näihin talouden talkoisiin. Ei kuitenkaan niin, että ihmiset ovat jatkuvassa epätasa-arvossa vaikkapa asuinpaikastaan tai tulotasostaan riippuen. Miksi hallitus ei osaa ottaa tasapuolisesti kaikilta? Tai antaa? Miksi joltain leikataan enemmän ja sille samalle jollekin asetetaan muita enemmän uusia maksuja?
Poliitikot koittavat myydä meille - kansalle - hankkeitaan valehtelemalla tai vähintään tosiasioita vääristelemällä tai niitä piilottaen. Valheita valheiden perään, jatkuvasti antaen aihetta epäillä korruptiota.
Terrafame - Chempolis - Aplicom
Ja viimeisimpänä Anne Bernerin uho siitä, että liikenneuudistuksen tulee olla kustannuksiltaan neutraali.
Ei muuten ole. Kaksitoista vuotta vanha autoni tulisi Bernerin laskuopilla kustantamaan ensi vuonna yli 200 euroa enemmän kuin tänä vuonna.
Olemmeko teurastusta odottavia tuotantoeläimiä, lampaita laitumella joiden kimppuun sudet yksi kerrallaan iskevät? Tällainen demokratia ei minun mielestäni ole oikeaa demokratiaa.
tiistai 17. tammikuuta 2017
Saabismi
Sairastuin saabismiin.
Aluksi taudinkuva oli käsittääkseni normaali: en tuntenut oloani mitenkään oudoksi tahi erilaiseksi, ajattelin jopa ettei kyseistä sairautta ole olemassakaan.
Naurahtelin minua varoittaneille ihmisille, en ottanut asiaa paremmin tuntevien varoituksia taudista ja sen vakavuudesta, salakavaluudestakin, todesta.
Nyt ymmärrrän, ja kaduttaa.
Oireet pahenivat pikkuhiljaa. Ensin muutaman kerran joitain kymppejä pikkuosiin, luulin pitäväni sairauden kurissa. Sitten satanen pakoputkeen ja toinen jarruihin - kielsin edelleen, en uskonut, taistelin vastaan ja kuvittelin pärjääväni.
Lopulta iski akuutti vaihe. Saabismi tuntui vievän kaiken voimani, yöuneni, rahasta puhumattakaan. Huolimatta sekavasta olosta sekä autoiluun liittyvien sairauksien huonoista ennusteista uskalsin hakea apua, uskalsin uskoa toipumiseen - siihen että näinkin pahan taudin saattaisi pystyä selättämään.
Tunnetusti autokauppialta ei apua, eikä sen enempää armoakaan löydy. Ja vertaistukiverkko asiassa on aika heikko. Kuitenkin osasin, hain ja löysin...
Mutta vielä en tiedä joudunko ojasta allikkoon, puun ja kuoren välistä toiseen. Aika, ajettavat kilometrit sekä Anne Berner sen näyttävät.
Wir lieben autos.
Aluksi taudinkuva oli käsittääkseni normaali: en tuntenut oloani mitenkään oudoksi tahi erilaiseksi, ajattelin jopa ettei kyseistä sairautta ole olemassakaan.
Naurahtelin minua varoittaneille ihmisille, en ottanut asiaa paremmin tuntevien varoituksia taudista ja sen vakavuudesta, salakavaluudestakin, todesta.
Nyt ymmärrrän, ja kaduttaa.
Oireet pahenivat pikkuhiljaa. Ensin muutaman kerran joitain kymppejä pikkuosiin, luulin pitäväni sairauden kurissa. Sitten satanen pakoputkeen ja toinen jarruihin - kielsin edelleen, en uskonut, taistelin vastaan ja kuvittelin pärjääväni.
Lopulta iski akuutti vaihe. Saabismi tuntui vievän kaiken voimani, yöuneni, rahasta puhumattakaan. Huolimatta sekavasta olosta sekä autoiluun liittyvien sairauksien huonoista ennusteista uskalsin hakea apua, uskalsin uskoa toipumiseen - siihen että näinkin pahan taudin saattaisi pystyä selättämään.
Tunnetusti autokauppialta ei apua, eikä sen enempää armoakaan löydy. Ja vertaistukiverkko asiassa on aika heikko. Kuitenkin osasin, hain ja löysin...
Mutta vielä en tiedä joudunko ojasta allikkoon, puun ja kuoren välistä toiseen. Aika, ajettavat kilometrit sekä Anne Berner sen näyttävät.
Wir lieben autos.
maanantai 9. tammikuuta 2017
Pinaattikeitto
Iltasella eilen mietiskelin ääneen. Koska välillä tuntuu että seuraavien päivien syömisten keksiminen käy ylivoimaiseksi.
Uskallan väittää että meillä syödään aika lailla monipuolisesti. Ainakin useimmiten. Koitan viikon syömisiin löytää jonninmoisen tasapainon kasvisten ja erilaisten lihojen välille.
Mutta joskus siis niin sanotusti tökkii.
Siksi ääneen mietiskely.
Johon Hellu, että pinaattikeitto.
Samantien huonon, kärsineen ja kovia kokeneen pääni syövereistä pulpahteli ajatus jostain.
Kaukaa, luulisin.
Pinaattikeitto. Kananmuna. Isä. Joskus silloin.
Lähikaupan pakkasesta löytyi yksi kolahtanut paketti jäistä pinaattikeittoa. Munia keitin jo aamulla, kolme molemmille.
Veikkaan että ensimmäisen lusikallisen jälkeen jotain taas jostain kaukaa mieleen pulpahtaa.
Uskallan väittää että meillä syödään aika lailla monipuolisesti. Ainakin useimmiten. Koitan viikon syömisiin löytää jonninmoisen tasapainon kasvisten ja erilaisten lihojen välille.
Mutta joskus siis niin sanotusti tökkii.
Siksi ääneen mietiskely.
Johon Hellu, että pinaattikeitto.
Samantien huonon, kärsineen ja kovia kokeneen pääni syövereistä pulpahteli ajatus jostain.
Kaukaa, luulisin.
Pinaattikeitto. Kananmuna. Isä. Joskus silloin.
Lähikaupan pakkasesta löytyi yksi kolahtanut paketti jäistä pinaattikeittoa. Munia keitin jo aamulla, kolme molemmille.
Veikkaan että ensimmäisen lusikallisen jälkeen jotain taas jostain kaukaa mieleen pulpahtaa.
perjantai 6. tammikuuta 2017
Kaveria ei jätetä
Hallituksen ja varsinkin sen keskustalaisten ministereiden moraalikäsitykset venyvät venymistään.
Alla olevassa kuvassa pääministerin kanssa kättä paiskaa Aplicom-nimisen yrityksen perustaja, keskustalainen...
Aplicom valmistaa mm. autoihin asennettavia seurantalaatikoita, joita ministeri Berner nyt niin kovasti haluaa autoihimme asentaa.
Aplicomin laite on yksi valtion (Trafi ja VTT) testaamista mustista laatikoista.
Kansan taskuilla on nyt solkenaan käyty ja tullaan käymään vastakin. Pelkään, ei vaan uskon, että rikkaat tulevat rikastumaan ja köyhät köyhtymään entistäkin enemmän.
Varsinkin kun kirosanasta Sote on vasta pienen pieni kärki näkyvissä.
Alla olevassa kuvassa pääministerin kanssa kättä paiskaa Aplicom-nimisen yrityksen perustaja, keskustalainen...
Aplicom valmistaa mm. autoihin asennettavia seurantalaatikoita, joita ministeri Berner nyt niin kovasti haluaa autoihimme asentaa.
Aplicomin laite on yksi valtion (Trafi ja VTT) testaamista mustista laatikoista.
Kansan taskuilla on nyt solkenaan käyty ja tullaan käymään vastakin. Pelkään, ei vaan uskon, että rikkaat tulevat rikastumaan ja köyhät köyhtymään entistäkin enemmän.
Varsinkin kun kirosanasta Sote on vasta pienen pieni kärki näkyvissä.
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
Mielensäpahoittajat
Syytän sosiaalista mediaa. Vaikka luenkin itseni sen suurkuluttajaksi.
Syytän sosiaalista mediaa siitä, että ihminen on sen myötä muuttunut ilkeämmäksi. On liian helppoa sanoa ja on liian helppoa olla eri mieltä.
Ilkeästi.
Mielipiteensä ilmaisijaa muilutetaan virtuaalisesti, vastaväitteillä, tosilla taikka ei. Ja ei siinä mitään, niinhän sen kuuluukin mennä. Mutta ei ilkeästi ja toista vähätellen, nimittelemällä, uhkailemalla jopa.
Mielipiteensä ilmaisijan mielipidettä pitäisi osata kunnioittaa, olkoonkin että se olisi jollain tapaa omasta mielestä väärä. Sivistyneeseen keskusteluun ei kuulu vähättely, nimittely eikä missään nimessä uhkailu.
Vai onko sitten niin, että sosiaalinen media, sen lisäksi että se on tehnyt ihmisestä ilkeämmän, myös tehnyt ihmisestä vähemmän sivistyneen?
Mielensäpahoittajan ainakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)