Olisi pitänyt ryhtyä papiksi.
Koskapa luulisin että luonto ei antaisi olla ottamatta selvää, mitä tapahtuisi jos pappina vihkisin homoparin. Tai edes parin avioliiton puolesta rukoilisin.
Kiihottaisin itseni kansalaistottelemattomuudessa sellaiseen tilaan, että homopari toisensa jälkeen saisi pappisminäni siunauksen rakkaudelleen, halulleen olla yhdessä.
Tasa-arvoisesti.
Mutta koska pappia minusta ei toden totta tullut, joudun vain toivomaan että jossain olisi sellainen rohkeahko kirkonmies tai nainen, joka asiaan rajan vetäisi ja kokeilisi käytännössä millainen on kirkon reaktio homoparin vihkimiseen.
Koska jumalien yläpuolella on siltikin maamme laki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti