Joulu.
Oli ja meni ja suhteellisen rauhallisesti. Vaikka sainkin joulun, jolloin sain katsella niitä joita varten joulua yleensä vietetään.
Tyttäret nauttivat. Loikoilivat, lukivat, pelasivat, söivät ja taas vähän loikoilivat. Ja avasivat lahjansa.
Hymyjä, iloisia huutoja, nauruakin. Ja kaikki kolme sanoivat että "olipa isi hyvä viikko". Lahjoista parhain minulle.
Ja vaikka ikävä niitä alkoi jo ennen kuin ne pois vein, tiesin että vaimonkaltaisen kanssa elo jatkuu pykälää rauhallisempana, yhdessä. Loikoillen, lukien, surffaten, syöden ja taas vähän loikoillen.
Vaikka eläminen onkin joskus aika outoa, tunnen itseni onnekkaaksi. Hellun kanssa yhdessäolon ja yhdessä rauhoittumisen lisäksi sain viettää jouluni taas omien ihmisentapaisteni keskellä.
Koska niiden juhlahan tuo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti