Ja saakin muuttua. Pitääkin. Paitsi jos kysytään keski-ikäistyvältä suomalaiselta, ja varsinkin mieheltä.
Itse olen keski-ikäistyvä suomalainen mies ja en enää oikein jaksa ymmärtää sitä paatoksellisuutta millä tavoin osa kaltaisistani muutoksiin suhtautuu. Kaiken pitäisi olla ennallaan tai samoin kuin kultaisella kahdeksankymmentä-luvulla. Mikään tai kukaan ei saisi muuttua.
Mutta kun maailmalla on kautta historian ollut taipumus sitä tehdä. Asioilla, ihmisillä ja ennen kaikkea ihmisten tavalla ajatella ja suhtautua.
Jos sosiaalinen media olisi sata vuotta sitten ollut juttu, olisi siellä silloin päivitelty että "Saatana naisille mitään äänioikeutta anneta", tai "Rajat Auki! Itsenäisyyttä ei ennenkään olla kaivattu", tai vaikkapa "Kiitos kieltolaista. On mukava että meitä holhotaan".
Ajatteleppa sitä, lajitoverini.
On aivan sama sille, miksi äitiyspakkausta kutsutaan. Ja on aivan sama sille, jos joku haluaa viettää läheisenpäivää. Ja jos haluamme kasvattaa lapsiamme haluamallamme tavalla, ei siinä sinkkosilla eikä muillakaan pitäisi olla nokan koputtamista.
Olen vihervassari, feministi, anarkistikin. Olen vanhempi ja kasvattaja ja en halua että lapseni opettelevat elämistä erilaisuuden pelon ilmapiirissä.
Että koittaisitte antaa ihmisten elää, olla ja kehittyä.
Ja maailman muuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti