Viime perjantainen puukkohullun terrori-isku taisi tehdä tehtävänsä. Herätti kauhua ja pelkoa, alkoi jakamaan kansaa eri leireihin, kiihotti jo ennestään kiihottuneita.
En ala ottamaan kantaa politiikkojemme sen jälkeisiin toimiin, politiikan tuntemukseni ei sellaiseen riitä. Mutta elämänkokemukseni oikeuttaa ottamaan kantaa kaltaisteni tavallisten ihmisten käyttäytymiseen.
Sen verran paljon on netissä viikon aikana huudeltu. Oman käden oikeudella uhottu, meitä suvakkeja saunan taakse haaveiltu, uuden "Aatun" tulemista toivottu, sairaanhoitajia uhkailtu sekä syyttömien kimppuun hyökkäilty.
Ja ainakin omassa somessani huomasin sen, että ei-niin-suvakkien suosimat uutismediat kaivoivat sähköisestä naftaliinista esille taas "esimerkkejä" maahanmuuttajien saamista suunnattomista kuukausittaisista rahasummista. Jälleen kerran vailla lähdekritiikkiä, uskomatta lainkaan selkeitä todisteita siitä, että näitä "uutisia" on rankemmalla kädellä muokattu omaan totuuteen sopiviksi.
Sanon ei-niin-suvakki siksi, että eihän rasistia joka kutsuu eri mieltä olevia suvakeiksi, huorittelee ja homottelee, saa loukata. Pahaa mieltähän siitä uskossaan vahvalle isänmaan ystävälle sillä vaan saa aikaan.
Inhoan väkivaltaa, koska sellaista jouduin aikanaan kohtaamaan. Enkä toivo kenenkään väkivallan kohteeksi joutuvan. Mutta jos minulla olisi valtaa, saisi jokainen väkivallalla mässäilijä joutua kokemaan edes murto-osan siitä tuskasta mitä väkivalta pahimmillaan kohteelleen tuottaa.
Vaikka tokkopa ei-niin-suvakki sellaisestakaan tokenisi.
Koska on uskossaan vahva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti