Jos olet aiemminkin tekstejäni lukenut, ei liene tule yllätyksenä että uskon miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon. Kaikessa.
Yhtenä tekijänä on toki se, että kolmea pientä naista yritän parhaani mukaan osaltani kasvattaa. Ottamaan vastaan kaikki se sonta mitä tulevaisuudessa tulevat vastaanottamaan.
Karvani nousevat pystyyn aina kun törmään, lähinnä somessa, ihmisiin, lähinnä miehiin, jotka kaikessa tyhmyydessään koittavat vakuuttaa, lähinnä itselleen, että Suomessa vuonna 2018 on tasa-arvon suhteen kaikki hyvin.
Mutta kun ei ole.
Toivon että lapseni saavat jonain päivänä elää yhteiskunnassa jossa esimerkiksi nainen saa samasta työstä samaa palkkaa kuin mies. Ja ettei kukaan kolmikostani koskaan tulisi määritellyksi jonkinlaiseksi pelkästään siksi että sattuu olemaan nainen.
Tähän jaksan, huolimatta keski-ikää lähestyvien miesten mielipiteistä, edelleen uskoa.
Tai ehkäpä juuri siksi. Ehkäpä tulevat polvet olisivat edes hitusen viisaampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti