Tekisi mieli marmattaa.
Mutta kun tuntuu että viime aikoina ei muusta oikein ole ollut aihetta kirjoittaa.
Välillä vaikuttaa että koko maa on ihan sekaisin. Ihminen polkee toista, kuvainnollisesti tai ihan fyysisestikin. Pakkopalautukset, leikkaus-politiikka, työttömien kurittaminen, rasistit... Potkuja päähän sinne ja tänne.
Ja jos koko maa on sekaisin, niin sekaisin on myös kotikaupunkini. Tai ehkä ajoittain jopa enemmänkin. Kepu-mafia ja hyvät veljet johtavat kaupunkia rautaisella otteella, uudistuksia ja päätöksiä tehdään raha, ei ihminen edellä. Koitetaan tehdä ihmisen elämästä koko ajan pikkuisen hankalampaa, niin valtakunnan mittakaavassa kuin paikallisestikin. Isommat vievät ja pienemmät koittavat parhaansa mukaan vikistä.
Luin jostain, että maailma ei tule loppumaan mihinkään luonnonkatastrofiin, vaan että maailma lopettaa hiljalleen itse itsensä, eliitin porskuttaessa ja pienten ihmisten täristessä vilusta, nälästä ja kauhusta.
Nyt tärisen itse vain kivusta sekä helvetillisen aivosähkövaurioni takia. Viluun ja nälkään onneksi on vielä matkaa. Kauhu sitä odotellessa on jo olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti