Tänään oli jokakuukautinen kirjastossakäynti. On ollut tyttärien kanssa tapana jo aika monen vuoden ajan. Jokainen jaksaa vieläkin ajatuksella käydä hyllyjä läpi. Yksi lastenosastolla, yksi nuorten ja yksi kulkee niiden välillä edes takaisin.
Mukaan tarttuu lukemista ja katselemista laidasta laitaan. Kuvakirjoista nuorten romaaneihin, eläinkirjoja ja tietoteoksia... Sarjakuviakin.
Minulla on aika vähän, sattuneista syistä, muistoja jäljellä omasta lapsuudestani. Mutta jotain sentään.
Kuten muisto siitä, että pidin Uppo Nallesta. Tai siitä että taisin lukea Veljeni Leijonamielen aika monta kertaa. Kiitos siitä ihanat tyttäreni. Tietämättänne, kun näitäkin eteeni kannoitte, annatte minulle välähdyksiä vuosikymmenien takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti