Petyin taas, siitä huolimatta että olen tottunut pettymään.
Vaikka olikin niin kutsuttu "long shot". Tutkimuksen tehnyt lääkärikin vaikutti pettyneeltä, olisi kuulemma halunnut olla avuksi. Löytää jotain.
Niin minäkin haluaisin.
Pitäisi olla rikas, tai sitten totaalisesti pohjalla. Mutta olen todennut jo hyvän aikaa sitten, että pohjalla oleminen ei pitkässä juoksussa ole hyväksi.
Vaikka ajoittain tuntuisikin hyvältä ratkaisulta. Jatkan siis vanhaan tapaan. Napsin pillereitä, liimailen laastareita, odotan että jospa se kohta...
Mutta sanonpa vaan että kohta on ajan määreenä aivan helvetin pitkä.
Ainakin neljännesvuosisata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti