Kolmen pienen kanssa asuessa, on joskus aika haastavaa keksiä "mitä tänään syötäisiin?". Kun lisäksi talossa on kaksi aikuista, joista toisella on jo pitkään ollut eettisiä perusteita ruoka-aineiden valintaan ja toisellakin alkaa jo aika lailla olla samankaltaisia ajatuksia, on viikon ruokalistan laatiminen hankalaa.
Toki on niitä tavanomaisia, nautajauhelihoja ja tonnikalapurkkeja ja muuta sen sellaisia, mutta pitemmän päälle jauhelihatonnikalajamuusensellainen saattaa alkaa tulvimaan niin sanotusti korvista ulos.
Kasviksilla saa onneksi aika paljon aikaan. Ja kun hellu on opastanut muidenkin proteiinilähteiden äärelle, helpottaa se suunnittelua aika lailla.
Löysin katkaravut, löysin linssit. Löysin herneet ja niiden variaatiot ja löysin muitakin mausteita kuin suolan, pippurin ja valkosipulijauheen. Löysin itsestäni pienimuotoisen jauhopeukalon ja ennen kaikkea löysin rohkeuden alkaa kokeilemaan uusia ja erilaisia asioita, siinä onnekseni jopa onnistuen.
Meillä on lihapäiviä ja on kasvispäiviä. On keittopäiviä ja pastapäiviä. Näitä kaikkia sopivasti sekoittaen ja hyvällä tavalla varioiden ruokalistan suunnittelu alkaa jopa onnistumaan.
Vaikka aina ei voi kaikkia miellyttää. Siis ainakaan yhdellä kertaa. Alan siis hiljalleen tottumaan siihen, että osa väkimäärästämme ei aina hymyssä suin siirtele lusikkaa tai haarukkaa suuta kohden. Joskus jopa nautin olostani ei-niin-enää-pelkästään lihapatojen äärellä. Vaikka lihainen pata kermalla ja hunajalla on se, joka saa lauman sataprosenttisesti tyytyväiseksi.