Onko hoppu hyväksi?

Vaikka on jo jokseenkin varmaa, että kaupunki verorahoillamme Santasportille uuden, hienon uimahallin rakentaa, otan silti vielä kerran osaa hallin ympärillä käytyyn keskusteluun.

Lähinnä siksi, että rahoillamme ”opistolle” rakennettavaa hallia ollaan alkuperäisestään kiirehtimässä, sekä siksi, että mitä isommaksi tyttäreni kasvavat, sitä suuremmaksi käy huoleni heidän koulunkäynnistään

Siihen että lapset joutuvat päivittäin alttiiksi huonolle sisäilmalle on jo tulossa, vaikkakin pitkässä juoksussa edes osittaisia ratkaisuja. Mutta se ei koululaiselle riitä. Päivittäin saan, tai pikemminkin joudun kuulemaan opiskeluun ja oppimiseen liittyviä asioita, jotka olisivat ratkaistavissa nopeasti ja selkeästi rahalla. Tärkeimpänä mieleen tulee oppikirjat ja niiden riittämättömyys.

Tekisi mieli vaatia, mutta nyt kuitenkin pyydän jotakuta viisaaksi itseään tuntevaa poliitikkoa tai virkamiestä selittämään selkeästi sen, miksi näin on. Eikö pienempi halli riittäisi? Eikö olisi parempi huolehtia ensisijaisesti kaupunkilaisista eikä tänne tulevista muutamasta kourallisesta ”huippu-urheilijoita”? Eikö olisi järkevämpää panostaa lastemme ja nuortemme oppimiseen tai vaikkapa perusterveydenhuoltoon, ettei kaupungin kulut erikoissairaanhoidossa jatkuvasti kasvaisi? Miksi hallilla on niin kova kiire?

Vaikka vastausta en näille kysymyksille usko saavani. Sen verran hyviä veljiä ja siskoja keskenään taitavat olla.

Matkailun rajat

Julkaistu Uusi Rovaniemi-lehdessä 12.9.2018 :

En ole tämänkään alan asiantuntija, mutta uskallan siltikin ihmetellä Rovaniemellä ja muuallakin Lapissa vallitsevaa intoa majoituskapasiteetin kasvattamiselle. Eli kaiketi yksinkertaistettuna hinkua erilaisten hotellien rakentamiselle.

Lapin Kansa uutisoi, että ulkomaalaisten matkailijoiden yöpymisissä kuluneena kesänä tapahtui suuri pudotus.

Tilapäistä? Mene ja tiedä. Mutta sen tiedän, vaikken siis asiantuntija olekaan, että rauhalla ja hiljaisuudella Lappia ei loputtomiin pystytä markkinoimaan. Rajat tulevat väkisinkin jossain välissä vastaan. Kasvu ei tule olemaan loputonta ja uskallan väittää että nykyisestäkin kasvusta hyötyvät pääosin jo alalla olevat, vahvat toimijat.

Jos joku sattuisi minulta kysymään, vastaisin että panostakaa nykyiseen. Panostakaa laatuun ja unohtakaa määrä. Laadulla kun saattaa kuitenkin viime kädessä tehdä sen paremman tilin, unohtamatta Lapin rauhaa, sen ihmisiä ja ennen kaikkea sen arvokasta ja ainutlaatuista luontoa.

Autoileva vihervassari

Kolme tytärtä. Kolme koulua. Kolmet eri alkamisajat ja kolmet eri loppumisajat. Neljä kertaa viikossa tatamille ja takaisin.

Ja tähän vielä päälle kävelymatkan päässä oleva kallis lähikauppa ja sairaseläkeläiselle kävelymatkan ulottumattomissa olevat hypermarketit ja halvat laatikkomyymälät.

Kaupungissa jossa kaupunki kuvittelee että on olemassa sellainen kuin toimiva joukkoliikenne.

Vaan kun ei ole ja ei toimi.

Ja vaikka itseni vihervassariksi luenkin, on oman auton käyttö perheessämme täysin välttämätöntä.

Jos varaa olisi, ajelisin mielelläni vähäpäästöisellä nykyisen teini-ikäisen Nissanin sijaan. Eli autoileva vihervassari koittaa käytöstään kompensoida. Miettimällä mitä sieltä kävelymatkan ulottumattomissa olevista hypermarketeista ja halvoista laatikkomyymälöistä ostaa. Ja kuinka usein. Ja ostaako eettistä lähiruokaa kalliimmalla. Ja ostaako halvalla kaukoidässä tuotettua vaiko kalliimpaa kestävää kotimaista.

Asioita joista osasta voi suoraan syyttää itseään, valintakysymyksiä kun toki osittain ovat. Mutta syyttää voi myös yhteiskuntaa ja yhteiskunnan päättäjiä ja ennenkaikkea yhteiskunnassa vallitsevia arvoja.

Ja sitä ettei lottovoittoa ole kohdalle osunut.

Automaattiohjaus?

Minulla on 2005 vuosimallin Nissan. Ihan vailla hienouksia. Täysin vailla tehoja ja suorituskykyä, vailla tietokoneita ja avustimia ja uusimpia hilavitkuttimia.

Ratti ja neljä pyörää siinä on. Ja ovet joista osan saa paiskaamatta kiinni. Polkimetkin toimii ja radiosta raikaa rokki, paitsi silloin kun tyttäristä vanhin istuu edessä ja vaihtelee kanavia jumputuksesta jumputukseen.

Meinaan että oppisikohan tuo, siis Nissan, kun sillä ikää jo kuitenkin on, ajelemaan kotipihalta harrastuspaikalle suunnilleen itsestään? Aika monena iltana kun suuntana kuitenkin sama tatami on.

Vaikka itsepä olen kuoppani tähänkin kohtaa kaivanut.

Ja en minä oikeasti valita, oppivatpa uutta, oppivatpa liikkumaan, oppivatpa kunnioittamaan ja oppivatpa itseänsä puolustamaan.

Ja saanhan minäkin siinä samalla joitain kosketuksia kodin ulkopuoliseen elämään. Touhuan ja auttelen mukana, harrastuksena minullekin. Vielä kun jotakuinkin jaksan ja asioista ymmärrän.

Santasport, me tullaan taas. Pian.

Vilu, nälkä ja kauhu

Tekisi mieli marmattaa.

Mutta kun tuntuu että viime aikoina ei muusta oikein ole ollut aihetta kirjoittaa.

Välillä vaikuttaa että koko maa on ihan sekaisin. Ihminen polkee toista, kuvainnollisesti tai ihan fyysisestikin. Pakkopalautukset, leikkaus-politiikka, työttömien kurittaminen, rasistit... Potkuja päähän sinne ja tänne.

Ja jos koko maa on sekaisin, niin sekaisin on myös kotikaupunkini. Tai ehkä ajoittain jopa enemmänkin. Kepu-mafia ja hyvät veljet johtavat kaupunkia rautaisella otteella, uudistuksia ja päätöksiä tehdään raha, ei ihminen edellä. Koitetaan tehdä ihmisen elämästä koko ajan pikkuisen hankalampaa, niin valtakunnan mittakaavassa kuin paikallisestikin. Isommat vievät ja pienemmät koittavat parhaansa mukaan vikistä.

Luin jostain, että maailma ei tule loppumaan mihinkään luonnonkatastrofiin, vaan että maailma lopettaa hiljalleen itse itsensä, eliitin porskuttaessa ja pienten ihmisten täristessä vilusta, nälästä ja kauhusta.

Nyt tärisen itse vain kivusta sekä helvetillisen aivosähkövaurioni takia. Viluun ja nälkään onneksi on vielä matkaa. Kauhu sitä odotellessa on jo olemassa.

Kaupungin porvarihallitus

Vannoutuneen ja solidaarisuuteen uskovan vihervassarin on mahdotonta ymmärtää kaupunginhallituksen viime maanantaista päätöstä korottaa perusturvajohtajan palkkaa.

Uutisista löytyi toki (kaupungin tiedottamat?) perustelut, mutta ainakin tavallisen tallaajan kantilta katsottuna olivat ne jokseenkin heppoiset.

Ja vaikka vannoutunut, solidaarinen vihervassari jossain ulottuvuudessa korotuksen ymmärtäisikin, olisi tuossa ulottuvuudessa ihmeteltävää myös siinä, miksi kaupunginhallitukselle ei riittänyt kaupunginjohtajan alunperin esittämä korotus?

Korotus on muistaakseni 15 prosentin luokkaa, kun samaan aikaan esimerkiksi eläkkeet nousivat 0,55 %. Keskustalaisen pääministerin nykyisen ns. hallituksen alkutaipaleina esittämä vetoomus kaikkien osallistumisesta talkoisiin ei nähtävästi taaskaan Rovaniemellä aiheuttanut kaupungin porvarihallituksessa minkäänlaista omantunnon liikehdintää.

Eli ei mitään uutta auringon alla.

Katoava moraali

Moraali.

Tuo ilmeisesti tunnetason asia, joka ohjaa ihmisen tekemisiä, tai ainakin pitäisi ohjata, tuntuu olevan tätä nykyä kateissa melko monilta. Varmasti ihan tavan tallaajiltakin, mutta erioten niiltä joilla sen pitäisi olla kova.

Poliitikkojen moraaliin en tässä mene, sen verran pitkää tarinaa siitä syntyisi.

Mutta sanonpa vaan omat terveiseni Kittilään, että miten meni omasta mielestä? Olisiko ollut aihetta reagoida aikaisemmin? Tai olisiko moraalin ja ihmisen oikeistajun mukaista viimeistään nyt vetäytyä?

Vai jatkammeko otsikoille ja artikkeleille naureskelua?

Jos ihmisellä menee usko päättäjien sekä virkamiesten tapoihin toimia, puhumattakaan yhden valtakunnan suurimman lainvalvojan toimista, mitä silloin pitäisi tehdä? Miten pitäisi ajatella?

Sairaiden, vähäosaisten, opiskelijoiden, lasten?

Kaikkien niiden, joita moraalittomuus, arvojen puute,  koskettelee entistä kovemmalla kädellä päivästä toiseen.

Miten pitäisi ajatella?

Sen kun joku minulle kertoisi, saattaisi osaltaan auttaa uskomaan, edes vähän, ihmisen hyvyyteen, oikeudentajuun ja moraaliin.

Toivotonta?

Urheilun vai kuntalaisten ehdoilla?

Olen viime aikoina, jälleen kerran, ajautunut keskusteluihin kaupunkimme rahankäytöstä. Kaupunkimme, jonka kouluissa lapset sairastelevat sisäilmaongelmien vuoksi samalla kun rahaa tuntuu löytyvän asioihin, joita ilmankin kaupunkilaiset pärjäisivät.

Keskusteluissa on yleensä ollut kyse uimahalliin liittyvät asiat. Mihin halli tulisi rakentaa? Kuka maksaa ja mitä maksaa? Pitääkö hallin tuoda kävijöitä kaukomailta vai tulisiko hallin palvella ensisijaisesti kuntalaisia?

Tätä kirjoitettaessa käytössäni on kaksi faktaa: Se, että uimahallin rakentamispaikasta ei ole olemassa päätöstä sekä se, että Santasport, siis taho joka haluaisi hallin ns. itselleen, tulee tänään saamaan 200 te kaupungin rahaa hankesuunnittelua varten.

Vähän ristiriitaista...

Tulee uusi uimahalli mihin tahansa, tulisi suunnitelmissa ottaa ensisijaisesti huomioon paikalliset käyttäjät - koululaiset, eläkeläiset, paikalliset uimaseurat - eikä elätellä fantasioita Santasportin tulevaisuudesta ainakaan kansainvälisen huippu-urheilun keskuksena.

Olen lisäksi ymmärtänyt, että kaupunki suunnittelee Santasportin hankkimista suoraan omistukseensa. Varmasti ihan hyvä ajatus, varsinkin jos sillä saadaan varmistettua liikunta-alan koulutuksen säilyminen Rovaniemellä.

Mutta järkeeni ei mahdu se, miksi asiasta uutisoidessa piti tuoda esille jääurheilu, sen käyttömaksut ja kaupungin jääurheilulle antama taloudellinen tuki. Eikö kaupunki jo takavuosina tukenut hallia käyttäviä ottamalla haltuunsa hallin velkoineen päivineen? Eivätkö muiden lajien harrastajat tarvitse lisää tukea? Mikä tekee jääurheilusta jotain toista lajia paremman?

Ja ei, vastaus ei ole se, että jääurheilu on kallista. Sitä se aina on ollut ja kyse on harrastajien ja ennenkaikkea harrastajien vanhempien valinnoista. Olen siinä mielessä pikkuisen outo, että uskon kaikessa tasa-arvoisuuteen. Kaupunki jossa toista tuetaan enemmän kuin toista ei ole hyvä kaupunki...

Ja mitä tulee alussa mainitsemieni keskusteluiden tasoon, olen jälleen törmännyt kokoomuslaisen entisen urheiluvaikuttajan alentavaan tapaan kommentoida muiden keskustelijoiden mielipiteitä.

Kaikentietävät toistensa alentajat alkavat onneksi olla jo historiaa.

Mestari Sipilän sillat

Minulla nyt hiukan, jos sallitte kielenkäytön, vituttaa.

Tämä nykyinen porvarivetoinen hallituksemme kun tuntuu pyrkivän määrätietoisesti meidän heikompiosaisten elämisen laatua pahentamaan.

Tarkoitan siis meitä pienituloisia, perheellisiä, sairastavien lasten vanhempia, itsekin parantumattomasti sairaita.

Meitä, jotka juoksemme, niin typerää kuin se onkin, elintarviketarjousten perässä. Meitä jotka kuljetamme lapsiamme 220 kilometrin päähän sairaalaan hoitoa saamaan. Meitä jotka joudumme tuskailemaan jokaisen korotetun veron kanssa.

Siis heikompiosaisia.

Minua ei lohduta 60 miljoonan euron silta vajaan tuhannen asukkaan luodolle. Ei minkäänlainen siltarumpu-politiikka. Samalla kun korvauksia pienennetään, tukia leikataan ja elämisen kannalta tärkeiden hyödykkeiden hintoja tavalla taikka toisella korotetaan.

Minua, joka joutuu jatkamaan sairastamista, koska Kela ei korvaa 600 euron lääkkeestä senttiäkään.

Ei lohduta, ei.
Tieto siitä että rahaa löytyy niille joilla sitä jo ennestään on. Asioihin, joita ilman on pärjätty tähänkin asti. Ja pärjättäisiin jatkossakin.

Samperin Sipilä ja samperin sillat.

Luulisi mutta ei

Tiedotus.

Yksinkertaista viestintää, jonka luulisi onnistuvan, mutta kun ei.

Rovaniemellä on kasa julkisia rakennuksia, joissa on jonkinasteisia sisäilmaan liittyviä ongelmia. Uusia ja vanhoja, huonosti rakennettuja, tai ammattitaidottomasti (niin sanotusti) peruskorjattuja.

Vanhin tyttäristäni käy koulua Korkalovaaran peruskoulussa, joka (niin sanotusti) peruskorjattiin seitsemisen vuotta sitten. Ja muutaman vuoden ajan olen saanut lukea rakennuksen ongelmista ja epäilyistä tiedotusvälineistä.

En siis esimerkiksi Wilmasta.

Ymmärrän mainiosti rakennuksista kunnassa vastaavien tuskan. Millä rahalla? Mikä on tärkeysjärjestys? Ja niin edelleen...

Mutta kun tapahtuu jotain, joka edes mutkan kautta vaikuttaa lasteni elämään, haluaisin siitä kuulla pikimiten. En sosiaalisessa mediassa roikkuessani.

Parannettavaa? Kyllä on.

Tässäkin...

Kepulaista logiikkaa

En ole pahemmin ääneen uskaltanut sotesta puhua. Koska tietämykseni asiasta ei ole kehumisen arvoinen. Lupauksia toki olen kuunnellut, ja vaimoa, joka asiaa varsin läheltä on katsellut.

Kaiken pitäisi kuulemma olla uudistuksen jälkeen paremmin. Puhuvat valinnanvapaudesta ja kustannusten alenemisesta. Se, kenen kustannukset viime kädessä alenevat, jos alenevat, on kuitenkin jäänyt minulle epäselväksi.

Keskustalainen kansanedustaja Markus Lohi, Lapin liiton hallituksen pomon ominaisuudessa kertoi olevansa valmis "heittämään Lapin keskussairaaloiden luottamushenkilöt ja muutkin edustajat pois pöydästä, jossa Lapin sote-uudistuksesta päätetään" (Lapin Kansa, 12.4.2017).

Keskustalaista logiikkaa pahimmillaan.

Koska miksipä pitäisi kuunnella niitä, jotka asiasta, jos ei parhaiten niin kohtalaisen hyvin tietävät. Tietotekniikkaväki, logistiikasta huolehtivat, sairaanhoitajat, ja kaikki oman alansa ehdottomat asiantuntijat. Onneksemme lääkäreitä Lohi olisi valmis kuitenkin kuuntelemaan. Mutta lääkärit, vaikka arvokasta työtä hekin tekevät, tietävät vain raapaisun siitä mitä terveydenhoito on.

Eli onnea matkaan vaan, työryhmille, asiantuntijoille ja kaikille kallispalkkaisille konsulteille. Jos oikeasti luulette, että sukupolvemme suurin mullistus tehdään vain sellaisten asiantuntijoiden avulla, jotka teille itsellenne parhaiten sopivat, laitatte meidät ja tulevat sukupolvet melkoisen lähtemättömään paikkaan.

Hartaasti uskovat fundamentalistit

Sosiaalisen median seinälläni on muutamien päivien ajan keskusteltu siitä, onko rovaniemeläisillä kirkonmiehillä oikeutta rukoilla homoseksuaalien avioliittojen puolesta kirkon tiloissa ja kirkon ajalla.

Silmiinpistävää näissä keskusteluissa on ollut se, että kovinta ääntä homoseksuaaleja vastaan pitävät sellaiset ihmiset joiden kanta maahanmuuttoon on, lievästi sanottuna, kriittinen.

Ihmettelen sitä aatteen, ja tässä tapauksessa eritoten uskon paloa, millä isäm maan ystävät asiassa raamattuun ja jumalan sanaan vetoavat. Eivät samalla tajua olevansa ihan samanlaisia kuin ne joita kohtaan muilla foorumeilla, muihin asioihin liittyvissä asioissa niin kovasti saarnaavat.

Eli omalla, kotoperäisellä tavallaan uskonnollisia kiihkoilijoita.

Haluaisin itsekin uskoa, jos en raamatun sanaan, niin ainakin siihen että Jeesuksen oppeja noudattava kirkko olisi suvaitsevainen, iloinen paikka. Eikä sellainen, jonka äänekkäimmät jäsenet poimivat kirjastaan omaan mielipiteeseensä sopivimmat kohdat ja unohtavat kokonaisuuden.

Inhimillisyyden, tasa-arvon ja kanssaihmisen huomioon ottamisen.

Anteeksi, Kokoomus

Anteeksi ehdokkaat . Kun minäkin äänestäjänä ajattelen asioita jotka minua oikeasti koskettavat ja kiinnostavat. Anteeksi jos olen virheellisesti kuvitellut että ehdokkaat ajaisivat tavallisia kuntalaisia koskevia, esimerkiksi koulujen sisäilmaan tai uimahallin paikkaan liittyviä asioita. Anteeksi kun en ole ymmärtänyt että Rovaniemen osalta vaalit saattaisivat olla pormestarivaalit.

Kokoomus kun on nähtävästi vakaasti päättänyt, että nykyisen kaupunginjohtajan jäädessä sivuun Rovaniemelläkin otetaan käyttöön pormestarimalli. Muilta ei kai kyselläkään?

Tunnustan, että tietämykseni mallista ei ole kummoinen, mutta en kuitenkaan oleta virkaan valittavan keskustalaisen (*tirsk*) saavan diktaattorin oikeuksia.

Eli ei, nämä eivät ole pormestarivaalit. Nämä ovat vaalit, joissa jokaisella on oikeus käyttää äänensä parhaaksi katsomallaan tavalla, oikeus herättää keskustelua itselle tärkeistä asioista ja ennen kaikkea oikeus uskoa demokratian toteutumiseen, ilman sanelu- tai kabinettipolitiikkaa kuntalaisia koskevista asioista.

Ja anteeksi sinä tuntemani ehdokas. Olet harvinaisen fiksu ihminen, mutta puolue jossa ehdolla olet ei millään muotoa asetu omien arvojeni raameihin, sen verran räksytystä ja omaan napaan katselua siellä näyttää esiintyvän.

Kirkkoneuvoston kömmähdys

Kautta aikojen, tai ainakin niin kauan kuin oma, hieman yli 40-vuotinen muistini jaksaa muistella, on tässäkin maassa puhuttu tasa-arvosta.

Naisten, vähemmistöjen, homoseksuaalien, ja miksei miestenkin. Mutta aina löytyy joku joka on hiukkasen toista tasa-arvoisempi.

Rovaniemen seurakunnan kirkkoneuvosto päätti pari päivää sitten, että sen henkilökunta ei saa rukoilla siunausta homopareille, ainakaan seurakunnan tiloissa ja tilaisuuksissa.

Eli vaikka lait muuttuvat aina silloin tällöin tasa-arvoisimmiksi, niin kirkko - jos ei peruuta, niin ainakin painaa jarrut voimalla pohjaan.

Se jo huonoksi tunnustettu muistini muistaa peruskoulun uskonnontunneilla painaneen mieleensä sen, että raamatun tarinan päämies kehoitti rakastamaan kaikkia. Mutta tarinassa ei muistaakseni ainakaan erikseen mainita että "Rovaniemen seurakunta älköön kaikkia rakasta, ainoastaan kirkkoneuvoston normaaleina pitämiä, kaidan ja jumalallisen tien kulkijoita".

Tai jos, niin muistini on huonompi kuin muistinkaan.

Ja oma lukunsa on se hurskas kirkkokansa, joka sunnuntaisin palveluksissa käy hakemassa oikeutusta oman suvaitsemattomuutensa ilmaisemiseen netin keskustelupalstoilla.

Siis se porukka, joka tietoisesti sivuuttaa tieteen sekä tiedostamattaan raamatun tarinan tärkeimmän opetuksen.

Sekä ihmisen perusoikeudet.

Ounasvaara vai keskusta?

Rovaniemellä on huonosti toimivan muistini mukaan ainakin vuoden verran keskusteltu uuden uimahallin sijoituspaikasta. Päättäjät eivät osaa (tai uskalla) lyödä nyrkkiä tai nuijaa pöytään, mikä on tavallaan ymmärrettävää. Näin vaalien alla.

Itselleni on aika lailla sama mihin halli mahdollisesti tullaan rakentamaan. Vesi on parasta juotuna ja lapsiani kuljettelen tarvittaessa uimaan autolla, joko keskustaan tai Ounasvaaralle.

Tässä päätöksenteossa ihmettelen kuitenkin sitä, miksi osa päättäjistä on niin kovin halukkaita jälleen kerran tukemaan Santasport Oy:tä. Rovaniemi ei ole, eikä valitettavasti koskaan tule olemaan mikään merkittävä huippu-urheilun keskus. Siksi sillä argumentointi hallin sijoituspaikasta on mielestäni täysin väärä.

Jos Santasport Oy haluaa täysimittaisen uimahallin, johon jokunen itäeurooppalainen tai parhaassa tapauksessa kiinalainen uimarijoukkue tulee kerran tai kaksi harjoittelemaan, niin eikö yritys voisi hakea rahoitusta hankkeelle yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta?

Jos halli olisi oikeasti hyvä bisnes, luulisi pankkien kilpailevan siitä kuka sitä pääsisi rahoittamaan.

Uimahallin tulisi olla kunnan tarjoama palvelu kuntalaisille, kohtuullisilla kustannuksilla ja jokaisen helposti saavutettavissa, hyvien liikenneyhteyksien päässä.

Ei rahantekomahdollisuus yksittäiselle toimijalle, kuntalaisten ja ennenkaikkea lastemme kustannuksella.

Ensimmäisen maailman ongelmia

Myönnän heti alkuun - mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi (koska aina joku väärin käsittää) - että Hotelli Pohjanhovin nimen poistaminen oli harkitsematon temppu.

Mutta yhtä harkitsematonta oli kaupunkilaisten yltiöintohimoinen suhtautuminen koko asiaan.

Kiroiltiin ja kevyemminkin manailtiin. Vaadittiin ja aloitettiin boikotteja. Haukuttiin ja paneteltiin...

Voi hyvä jumala, jos sellainen jossain on, sanon minä. Kevyet ovat ihmisten murheet jos päivän tai viikon herneet pitää tuommoisesta onteloonsa vetää.

Kadehtin teitä kaikkia. Teitä jotka kiroilitte ja manailitte, vaaditte ja aloititte boikotteja. Kohtalaisen harmiton on elämänne, vailla oikeita, itseänne tai läheisiänne koskettavia ongelmia.

Silloin on varmasti paikallaan joutua kärsimään ensimmäisen maailman ongelmista.

Politiikka ja uskonto

Mitä yhteistä on kaupunkimme seurakunnalla ja amerikkalaisilla konservatiiveilla?

Rukoileminen poliitikan ja isämeidän nimeen.

Kun suuren meren takana koko maailmaa järisyttävä liikemies-presidentti saa populisteja samaan kasaan propagandaansa kuuntelemaan, ja niin sanotusti rukoilemaan, niin nyt kotoperäisiä kaupunkipoliitikkoja houkutellaan tekemään aika lailla samaa.

Seurakuntamme, siis se, joka ei halua osaltaan noudattaa uutta avioliittolakia, aikoo tuhlata kirkollisverovarojaan kutsumalla mediaseksikkäästi kokoon alueen "päättäjiä" rukousaamiaiselle.

Vaikka seurakunta väittääkin ettei tilaisuus tule olemaan hengellinen (Lapin Kansa 10.2.2017) on uskonnon ja politiikan keskenään sotkeminen mielestäni vaarallista.

Historiassa on tästä aivan liian monta esimerkkiä.

Ääni saatavilla

Haen tositarkoituksella, oikeat arvot omaavaa kunnallisvaaliehdokasta.

En etsi sellaista jolle sydämenasiana on se, saako hiihtoladuilla kävellä. Enkä sellaista joka lupaa pienentää Santasportin perimiä jääaikamaksuja - eikä siis toki muiden lajien harrastajien kustannuksia.

Enkä sellaista joka käyttää valtuutetun aikaansa väittelemällä, onko ympyrä parempi kuin valot. Enkä sellaista joka, vähän kärjistäen sanoen, luottaa siihen että portaat tekevät kaupunkilaiset ja siinä sivussa kaikki maailman kiinalaiset tyytyväisiksi sekä onnellisiksi.

Etsin mieluummin sellaista joka haluaa lapsillemme terveen ja turvallisen kouluympäristön. Ja matkan sinne.
Ja sellaista joka oikeasti pohtisi kuntalaisten tarpeita kaikkien kannalta.

Eikä vain yhden, omaansa, tai kaverinsa kaverin omaa.

Ja etsin sellaista, joka väittelisi mieluiten siitä, laitetaanko muutamat sadat tuhannet terveydenhoitoon vaiko vaikkapa kirjastotoimeen, sen sijaan että kävisi itsensä kanssa painia raviradan ja Jukolan viestin välillä.

Ilmianna siis itsesi, solidaarinen ja oikeasti demokratiaan uskova ehdokas.

Paitsi jos olet keskustalainen. Koska en pidä Juha Sipilästä.

Miten ennen pärjättiin ilman mikroa?

Olen aiemminkin maininnut olevani sosiaalisen median suurkuluttaja. Monella tapaa. Uskallan väittää omaavani aikamoiset taidot, ainakin suurimpien ja suosituimpien some-välineiden käyttämisessä.

Facebook-seinäni yksi suurimmista täyttäjistä on Roskalava-ryhmä. Siis sellainen, jossa alueen ihmiset vastikkeetta antavat ja etsivät tavaraa. Tyyliin "toisen roska on toisen aarre..."

Alan kaiketi tulla ihan oikeasti vanhaksi. Koska yhtä aikaa naurattaa ja ihmetyttää joidenkin ihmisten käytös roskalavan tyylisillä some-foorumeilla. En ala tässä nyt sen enempää marmattamaan yhdyssanoista taikka pilkun ja sen paikan tärkeydestä. Sen sijaan ihmettelen ääneen muutamaa tietyntyyppistä roskalavailijaa.

Tällaisiin ryhmiin kuuluu kaikenlaiset sulovileenit, hamstraajat, "Kukertailmansaan"-tyypit. Hamstraajalle kelpaa kaikki. Vanha, kulunut ja parinkymmenen kilometrin päässä oleva avattu, reilun euron arvoinen pippurisekoituspurkkikin.

Itsensä ylentäjä kokee olevansa köyhän ja arvottoman asialla, armollinenkin hän on. "Annan vain tosi tarpeeseen", "Ei välttis ekalle" ja "päätän itse kenelle annan" ovat itsensä ylentäjän suosituimmat lauseet.

Sitten on hassuttelijat. Siis sellaiset, joiden mielestä jokaiseen vähänkään fingerporimaiseen virkkeeseen pitää päästä jotain mukahauskaa sanomaan. Ja mielensäpahoittajat, jotka armollisesti uhraavat puoli tuntia arjestaan odottamalla turhaan tavaransa hakijaa.

Mutta se, mikä tähänkin kirjoitukseen pontimensa antoi - uusavuttomat. "Mulla hajosi mikro, ei olis ketä kuka antais. Kylmää ruokaa on ikävä syödä..."

Miten olisi uuni?

Ihmisen murheet

Ovat isoja nuo murheet. Useimmilla.

Milloin on joku ärsyttämässä kaupan kassalla, milloin joku kiilaa ohi somen kirppisryhmässä. Ja milloin valitetaan valittamasta päästyään sitä jos joku tai jokin hidastaa päivittäistä työmatkaa puolella minuutilla.

"Nokusehän on monta tuntia vuodessa, yhteensä, laskin, saatana! Menesinä nyt vittuhun siitä..."

Ja milloin on kurkku kipeä. Tai sormessa haava. Tai lapsen opettaja on ihan paska kun "Jarkkopetteri sai kokeesta kasin eikä ysimiikkaa niinku yleensä".

Mittasuhteita, ihmiset. Mittasuhteita.

Kyllä se kurkku paranee, ja sormen haava. Ja Jarkkopetteri varmasti tulee elämässään pärjäämään kahdeksankin matematiikalla.

Koska joku on jossain aina vähän kipeämpi ja jollakin on aina vähän isompi haava. Sormessa tai sielussa. Ja jonkun lapsella voi olla koenumeroa isompana huolena kipuja ja sairauksia, tai vaikka helvetinmoinen nälkä, eikä paremmasta tietoa.

Jokaisen pitäisi joutua kokemaan, lyhytaikaisesti, oma henkilökohtainen helvetti. Koska joillakin helvetti kestää ihmisiän.