sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Huolia vailla

Haluaisin joskus olla kuin kuusivuotias heinäkuisen viikonlopun aamuna.

Vähän ennen kahdeksaa, sohvalla, piirrettyjä katsoen, kasvoilla ilme joka on vain ja ainoastaan kuva rauhallisuudesta, onnesta ja mielestä vailla huolia.

Tuollaisen kuvan haluan piirrettävän syvälle huonoon muistiini - siten ettei se milloinkaan sieltä pyyhkiytyisi pois.

Koska osaahan se olla rauhaton, onnetonkin ja huolissaan. Ehkä osaisin sitten tarvittaessa sitä rauhoittaa ja lohduttaa. Ja viedä osan niistä tuhansista ja taas tuhansista tulevista huolista siltä pois.

Mutta siihen asti koitan, aina kun oma oloni on rauhaton taikka onneton, kaivaa ajatuksistani esille sen kuvan tuosta kuusivuotiaasta ihanuudesta.

Vailla huolia.


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Tänään minua harmittaa...

... se että mansikanmyyjät eivät ilmoita päivän hintaa viiden kilon laatikolle.
... se että hyväosaisiksi tietämäni ihmiset myyvät kirpputoreilla tavaroita jollaisia jotkut antavat ilmaiseksi.
... se että Katsomon äppi ei androidillani taaskaan toimi.
... se että keskellä heinäkuuta pitää ulkona palella takki päällä.
... se että televisiosta tulee aamupäivisin ainakin kolmella kanavalla ostosteeveetä.
... se että yksi koirista söi ulkona ruohoa ja pyysi päästä sisälle sen pois oksentamaan.

Mutta tänäänkin olen kiitollinen siitä, että saan rakastaa maailman ihaninta naista ja kolmea mainiota tytärtäni.

Eli hyvinkin plussan puolella, jos yllä mainittuja ynnäilee.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

The Wanderer - Amorphis

Copyright to Amorphis - Thank you for the great song...

Behold this man on the road
The burden that he holds
He lost it all but still he carries on
The dead are left behind
On the road of pain and grief
Promises have been broken
Once again he's been deceived

Homeless man he is
A wanderer without a hope
Why this heavy burden
What does he seek
Homeless man he is
Searching for his dreams
Why this heavy burden
Lost all his beliefs

The Spirit Roams

Behold today the face of this man
He smiles now as he knows
He's burden starts to slowly fade away
He laughs at himself
Now it's easy to let go, of futile and the needless
To let it lie, to let it go