tiistai 31. tammikuuta 2017

Trumppia vai Netflixiä?

Katsomme hellun kanssa aika ajoin, joskus paljonkin, Netflixin tarjoamia sarjoja. Viime aikoina katselussa on ollut sarjoja, jotka tavalla tai toisella sijoittuvat tulevaisuuteen.

Eikä kovin ruusuiseen sellaiseen.

Tulevaisuuteen, jossa ihmisen vapaus on rajattu, jossa militarismi ja totalitarismi kukoistaa.

Tulevaisuuteen, jossa tekniikka on ottanut ihmisestä niskalenkin ja suuret yritykset kontrolloivat kaikkea ihmisen tekemisiä.

Pätkähtipä vain mieleen, kun muutama päivä sitten katselin uutiskuvia presidentti Trumpin allekirjoittamien asetusten aikaansaannoksista.

Poliiseja mellakkavarusteissa, yritysjohtajan toimesta, ei 2100-luvulla vaan nyt, 2017.

Ajatuksia herättävää ja pelottavaa. Surullistakin.

Ja kotoperäiset poliitikot osallistumassa "rukousaamiaiselle" samaisen tulevaisuudentekijän kanssa.

Sepä vasta pelottavaa onkin.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Etusivu uusiksi!!!

Ja heti!

Jokupaikallinenkauppias joutui huijatuksi kaukoidässä!

Krista Siegfrids vaihtoi vaatteita!

Patrik Laine sitoi luistimien nauhat!

Robin avasi suihkun hanan!

Mitä tämä kertoo tämän päivän mediasta? Tai oikeastaan, mitä tämä kertoo tämän päivän mediakuluttajasta?
Sinusta ja minustakin, valitettavasti.

Luen, surffaan ja koitan omaksua aikamoisen paljon. Joskus siinä onnistuen, yleensä epä.
Mutta muinoisen euroviisuedustajan - nimeä yksi Siegfridsin biisi, I dare you! - salillakäynti ei mielestäni käy uutisesta.

Ja ennenkuin sanot, sanon itse: Kyllä, ei ole pakko klikata ja lukea. Kyllä, teen sitä itsekin. Kyllä, pärjäisin ilmankin.

Koitetaan siis opetella ja harjoitella edes jonkinmoista medialukutaitoa. Ja jos se meille on jo liian myöhäistä, koitetaan opettaa edes lapsemme siihen, että osaisivat jollain tapaa suodattaa tärkeän ja vähemmän tärkeän.

Mutta muistakaa. "Video suututti Selänteen leirin!"

Onpahan herkkänahkainen leiri.


torstai 26. tammikuuta 2017

Hyvät Veljet

Ja tässä tapauksessa myös Sisaret?

Ei mennyt Anne Bernerin suuret, nyt onneksi kaiketi jo unohtuneet suunnitelmat aivan täysin harakoille.

Hyvät Veljet, yhtiöineen, taistelun tuoksinnassa, pääsivät rokottamaan ministeriötä, eli käytännössä sinua ja minua, yli 330 tuhannen euron laskutuksilla.

Konsultoinnista (Suomen Kuvalehti, 20.1.2017).

Bernerin esikunta ei nähtävästi virkamiehiin luota. Samanlaista konsultointia, ilman noinkin hurjalta kuulostavaa laskutusta kun olisi ollut saatavissa esimerkiksi valtionvarainministeriöstä.

Eli jos poliitikot tässä maassa pärjäävät aina, niin Hyvät Veljet myös.

Ja sisaret.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Miten ennen pärjättiin ilman mikroa?

Olen aiemminkin maininnut olevani sosiaalisen median suurkuluttaja. Monella tapaa. Uskallan väittää omaavani aikamoiset taidot, ainakin suurimpien ja suosituimpien some-välineiden käyttämisessä.

Facebook-seinäni yksi suurimmista täyttäjistä on Roskalava-ryhmä. Siis sellainen, jossa alueen ihmiset vastikkeetta antavat ja etsivät tavaraa. Tyyliin "toisen roska on toisen aarre..."

Alan kaiketi tulla ihan oikeasti vanhaksi. Koska yhtä aikaa naurattaa ja ihmetyttää joidenkin ihmisten käytös roskalavan tyylisillä some-foorumeilla. En ala tässä nyt sen enempää marmattamaan yhdyssanoista taikka pilkun ja sen paikan tärkeydestä. Sen sijaan ihmettelen ääneen muutamaa tietyntyyppistä roskalavailijaa.

Tällaisiin ryhmiin kuuluu kaikenlaiset sulovileenit, hamstraajat, "Kukertailmansaan"-tyypit. Hamstraajalle kelpaa kaikki. Vanha, kulunut ja parinkymmenen kilometrin päässä oleva avattu, reilun euron arvoinen pippurisekoituspurkkikin.

Itsensä ylentäjä kokee olevansa köyhän ja arvottoman asialla, armollinenkin hän on. "Annan vain tosi tarpeeseen", "Ei välttis ekalle" ja "päätän itse kenelle annan" ovat itsensä ylentäjän suosituimmat lauseet.

Sitten on hassuttelijat. Siis sellaiset, joiden mielestä jokaiseen vähänkään fingerporimaiseen virkkeeseen pitää päästä jotain mukahauskaa sanomaan. Ja mielensäpahoittajat, jotka armollisesti uhraavat puoli tuntia arjestaan odottamalla turhaan tavaransa hakijaa.

Mutta se, mikä tähänkin kirjoitukseen pontimensa antoi - uusavuttomat. "Mulla hajosi mikro, ei olis ketä kuka antais. Kylmää ruokaa on ikävä syödä..."

Miten olisi uuni?

torstai 19. tammikuuta 2017

Lampaita

Taidamme olla, me suomalaiset, aika lailla lampaita luonteeltamme.

Kyllä, demokratiassa on hyvä ja mukava elää, ainakin useimmiten. Silti minun on vaikea ymmärtää sitä, miten pääosin hiljaisesti hyväksyen otamme vastaan kaiken sen sonnan mitä valtaapitävät meille säännöllisin väliajoin tarjoavat.

Kyllä, istuva hallitus on vaaleilla valittu. Mutta mielestäni väärin perustein, väärin lupauksin. Kaikki varmaan muistavat ainakin niin sanotun koulutuslupauksen.

Kyllä, kaikkien on osallistuttava näihin talouden talkoisiin. Ei kuitenkaan niin, että ihmiset ovat jatkuvassa epätasa-arvossa vaikkapa asuinpaikastaan tai tulotasostaan riippuen. Miksi hallitus ei osaa ottaa tasapuolisesti kaikilta? Tai antaa? Miksi joltain leikataan enemmän ja sille samalle jollekin asetetaan muita enemmän uusia maksuja?

Poliitikot koittavat myydä meille - kansalle - hankkeitaan valehtelemalla tai vähintään tosiasioita vääristelemällä tai niitä piilottaen. Valheita valheiden perään, jatkuvasti antaen aihetta epäillä korruptiota.

Terrafame - Chempolis - Aplicom

Ja viimeisimpänä Anne Bernerin uho siitä, että liikenneuudistuksen tulee olla kustannuksiltaan neutraali.

Ei muuten ole. Kaksitoista vuotta vanha autoni tulisi Bernerin laskuopilla kustantamaan ensi vuonna yli 200 euroa enemmän kuin tänä vuonna.

Olemmeko teurastusta odottavia tuotantoeläimiä, lampaita laitumella joiden kimppuun sudet yksi kerrallaan iskevät? Tällainen demokratia ei minun mielestäni ole oikeaa demokratiaa.


tiistai 17. tammikuuta 2017

Saabismi

Sairastuin saabismiin.

Aluksi taudinkuva oli käsittääkseni normaali: en tuntenut oloani mitenkään oudoksi tahi erilaiseksi, ajattelin jopa ettei kyseistä sairautta ole olemassakaan.

Naurahtelin minua varoittaneille ihmisille, en ottanut asiaa paremmin tuntevien varoituksia taudista ja sen vakavuudesta, salakavaluudestakin, todesta.

Nyt ymmärrrän, ja kaduttaa.

Oireet pahenivat pikkuhiljaa. Ensin muutaman kerran joitain kymppejä pikkuosiin, luulin pitäväni sairauden kurissa. Sitten satanen pakoputkeen ja toinen jarruihin - kielsin edelleen, en uskonut, taistelin vastaan ja kuvittelin pärjääväni.

Lopulta iski akuutti vaihe. Saabismi tuntui vievän kaiken voimani, yöuneni, rahasta puhumattakaan. Huolimatta sekavasta olosta sekä autoiluun liittyvien sairauksien huonoista ennusteista uskalsin hakea apua, uskalsin uskoa toipumiseen - siihen että näinkin pahan taudin saattaisi pystyä selättämään.

Tunnetusti autokauppialta ei apua, eikä sen enempää armoakaan löydy. Ja vertaistukiverkko asiassa on aika heikko. Kuitenkin osasin, hain ja löysin...

Mutta vielä en tiedä joudunko ojasta allikkoon, puun ja kuoren välistä toiseen. Aika, ajettavat kilometrit sekä Anne Berner sen näyttävät.

Wir lieben autos.


maanantai 9. tammikuuta 2017

Pinaattikeitto

Iltasella eilen mietiskelin ääneen. Koska välillä tuntuu että seuraavien päivien syömisten keksiminen käy ylivoimaiseksi.

Uskallan väittää että meillä syödään aika lailla monipuolisesti. Ainakin useimmiten. Koitan viikon syömisiin löytää jonninmoisen tasapainon kasvisten ja erilaisten lihojen välille.

Mutta joskus siis niin sanotusti tökkii.

Siksi ääneen mietiskely.

Johon Hellu, että pinaattikeitto.

Samantien huonon, kärsineen ja kovia kokeneen pääni syövereistä pulpahteli ajatus jostain.

Kaukaa, luulisin.
Pinaattikeitto. Kananmuna. Isä. Joskus silloin.

Lähikaupan pakkasesta löytyi yksi kolahtanut paketti jäistä pinaattikeittoa. Munia keitin jo aamulla, kolme molemmille.

Veikkaan että ensimmäisen lusikallisen jälkeen jotain taas jostain kaukaa mieleen pulpahtaa.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Kaveria ei jätetä

Hallituksen ja varsinkin sen keskustalaisten ministereiden moraalikäsitykset venyvät venymistään.

Alla olevassa kuvassa pääministerin kanssa kättä paiskaa Aplicom-nimisen yrityksen perustaja, keskustalainen...
Aplicom valmistaa mm. autoihin asennettavia seurantalaatikoita, joita ministeri Berner nyt niin kovasti haluaa autoihimme asentaa.
Aplicomin laite on yksi valtion (Trafi ja VTT) testaamista mustista laatikoista.

Kansan taskuilla on nyt solkenaan käyty ja tullaan käymään vastakin. Pelkään, ei vaan uskon, että rikkaat tulevat rikastumaan ja köyhät köyhtymään entistäkin enemmän.

Varsinkin kun kirosanasta Sote on vasta pienen pieni kärki näkyvissä.


keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Mielensäpahoittajat

Syytän sosiaalista mediaa. Vaikka luenkin itseni sen suurkuluttajaksi.

Syytän sosiaalista mediaa siitä, että ihminen on sen myötä muuttunut ilkeämmäksi. On liian helppoa sanoa ja on liian helppoa olla eri mieltä.

Ilkeästi.

Mielipiteensä ilmaisijaa muilutetaan virtuaalisesti, vastaväitteillä, tosilla taikka ei. Ja ei siinä mitään, niinhän sen kuuluukin mennä. Mutta ei ilkeästi ja toista vähätellen, nimittelemällä, uhkailemalla jopa.
Mielipiteensä ilmaisijan mielipidettä pitäisi osata kunnioittaa, olkoonkin että se olisi jollain tapaa omasta mielestä väärä. Sivistyneeseen keskusteluun ei kuulu vähättely, nimittely eikä missään nimessä uhkailu.

Vai onko sitten niin, että sosiaalinen media, sen lisäksi että se on tehnyt ihmisestä ilkeämmän, myös tehnyt ihmisestä vähemmän sivistyneen?

Mielensäpahoittajan ainakin.