sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Historiankirjoitusta

Vuoden viimeistä viikkoa ei poliittisesti tylsäksi voi haukkua. Kokoomus kun ei joulurauhaa kauaa jaksanut kunnioittaa.

Todellisuudesta vieraantuneita ovat, puolueen kansanedustajat ja virkailijat. Kuvittelevat korkealla tornissaan istuen toimivansa maansa parhaaksi.

Kun koittavat rajoittaa sananvapautta.
Kun olettavat perheellisen työnhakijan jättävän kaiken ja muuttavan työn perässä.
Kun hyökkävät kansan kimppuun silloin, kun kansa toteuttaa demokratiaa.

Historiaa luulevat tekevänsä. Ja kaiketi tekevätkin - toisenlaista vaan mitä itse kuvittelivat.

Kokoomuksen Rytinäviikot: toivottavasti ei perinteeksi muodostu.

torstai 28. joulukuuta 2017

Ihmisentapaisten joulu

Joulu.

Oli ja meni ja suhteellisen rauhallisesti. Vaikka sainkin joulun, jolloin sain katsella niitä joita varten joulua yleensä vietetään.

Tyttäret nauttivat. Loikoilivat, lukivat, pelasivat, söivät ja taas vähän loikoilivat. Ja avasivat lahjansa.

Hymyjä, iloisia huutoja, nauruakin. Ja kaikki kolme sanoivat että "olipa isi hyvä viikko". Lahjoista parhain minulle.

Ja vaikka ikävä niitä alkoi jo ennen kuin ne pois vein, tiesin että vaimonkaltaisen kanssa elo jatkuu pykälää rauhallisempana, yhdessä. Loikoillen, lukien, surffaten, syöden ja taas vähän loikoillen.

Vaikka eläminen onkin joskus aika outoa, tunnen itseni onnekkaaksi. Hellun kanssa yhdessäolon ja yhdessä rauhoittumisen lisäksi sain viettää jouluni taas omien ihmisentapaisteni keskellä.

Koska niiden juhlahan tuo on.





tiistai 12. joulukuuta 2017

Hiljaisuus...

...vartin yli kolme, iltapäivällä, joulukuisena arkipäivänä, keskellä pimeintä talvea, tuntuu omituiselta ja pelottavaltakin.

Päiviini kun ei hiljaisuuden ohella juurikaan muuta nykyään kuulu, kotitöiden lisäksi ja niiden jälkeen.

Tällaisina viikkoina, kun tyttäriä ei juurikaan näy, hiljaisuuteen sotkeutuu usein mukaan yksinäisyys. Luulisi että sitä osaisi arvostaa, näillä kymmenillä. Mutta aina ei osaa. Joskus onneksi kuitenkin.

Ja hiljaisuudessa kun on sekin huono puoli, että silloin ehtii ajattelemaan. Ja ajatella ei aina jaksa..

Koitan siis olla mahdollisimman toimelias, tikusta asiaa ja niin pois päin. Ettei menisi pelkäksi kahvitteluksi ja sometteluksi, niiden ajatusten joita ei aina jaksaisi lisäksi.

Kaikki kolme karvakorvaakin nukkuvat. Taidanpa herätellä ja kysellä niidenkin kuulumiset.

 Loppuu se hiljaisuus.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi100

Ristiriitaisia tunteita, näin satavuotispäivänä.

Toisaalta, ja ehkä kuitenkin enemmän, osaan tuntea kiitollisuutta isänmaatamme ja sitä aikanaan puolustaneita kohtaan.

Mutta toisaalta tunnen suurta myötähäpeää.

Varsinkin näitä "kansallismielisiä" kohtaan. Ja lainausmerkit siksi, että on kansallismielisiä ja sitten on "kansallismielisiä".

Ja poliitikkojamme, valtakunnantasolla, kaikkine sekoiluineen ja oman edun tavoitteluineen. Sillä sitähän tämän päivän politiikka on: sulle ja vähän enemmän mulle...

Toivottavasti päivän päätyttyä vallalle jää tuo kiitollisuus, hyvä mieli kuluneista vuosista, niin omista kuin Suomenkin.

Ja sen verran tiedän jo nyt, että jos joku SoMessani edes yrittää toivottaa Hyvää Itsepäisyyspäivää, on ärtymykseni oleva suuri ja mahtava.