Sosiaalisen median seinälläni on muutamien päivien ajan keskusteltu siitä, onko rovaniemeläisillä kirkonmiehillä oikeutta rukoilla homoseksuaalien avioliittojen puolesta kirkon tiloissa ja kirkon ajalla.
Silmiinpistävää näissä keskusteluissa on ollut se, että kovinta ääntä homoseksuaaleja vastaan pitävät sellaiset ihmiset joiden kanta maahanmuuttoon on, lievästi sanottuna, kriittinen.
Ihmettelen sitä aatteen, ja tässä tapauksessa eritoten uskon paloa, millä isäm maan ystävät asiassa raamattuun ja jumalan sanaan vetoavat. Eivät samalla tajua olevansa ihan samanlaisia kuin ne joita kohtaan muilla foorumeilla, muihin asioihin liittyvissä asioissa niin kovasti saarnaavat.
Eli omalla, kotoperäisellä tavallaan uskonnollisia kiihkoilijoita.
Haluaisin itsekin uskoa, jos en raamatun sanaan, niin ainakin siihen että Jeesuksen oppeja noudattava kirkko olisi suvaitsevainen, iloinen paikka. Eikä sellainen, jonka äänekkäimmät jäsenet poimivat kirjastaan omaan mielipiteeseensä sopivimmat kohdat ja unohtavat kokonaisuuden.
Inhimillisyyden, tasa-arvon ja kanssaihmisen huomioon ottamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti