Eroamisen sietämätön vaikeus

Vähemmästäkin on ministereitä tässä maassa eronnut. Tai erotettu.

Ja sitten tuli @juhasipila

Joka ei näe toimissaan mitään väärää. Ei edes moraalisesti arveluttavaa. Tarjoaa vain selityksiä, ei toimia eikä edes anteeksipyyntöä. Ja anteeksipyynnöllä tarkoitan oikeasti anteeksi pyytämistä.
En sitä että "olen pahoillani jos...".

Nykyinen hallitus on tottunut nähtävästi harjaamaan.

Taitaa vaan olla niin, että paikka minne näitä sontia ja sammakoita ja sontasammakoita harjataan, alkaa olla aika täynnä.

Mahtuneeko sinne enää mitään?

#keskusta #yle #ylegate #politiikka #sipilä

Sutkeja...

...olevat, jotkut. Alkaa hiljalleen epäilyttämään.

Rahankäyttö kuntatasolla ja valtakunnallisesti.

Ei tunnu olevan vaikeata se, että jos ei nyt ihan omaan taskuun sitä työnnetä ja sullota, niin ainakin kovin kovin lähelle.
Sotkamossa urakoidaan pääministerin sukulaisten firmoilla. Ja kotoisasti täällä Rovaniemellä kaupunki työntää ja sulloo rahaa sellaiseen jonka pitäisi markkinatalouden mukaan toimia ihan omillaan.

Ja jos ei, niin sitten mittakaavoja pienemmiksi.

Ja jos on ihan pakko, niin sitten tasapuolisesti, eikä vain muutamia toimijoita hyödyntäen.

Valitettavasti on vaan niin, että ihminen on omaan napaan tuijottava ja kun tilanne on päällä, niin silloin sitä napaa tuijotetaan entistäkin tuimemmin ja tiukemmin. Muista, siis kanssaihmisistä välittämättä...

Ja pahoin pelkään että opiksi ei osata ottaa.

Anteeksipyytämisen vaikeus

Ihminen on kadottamassa anteeksipyytämisen taitoaan.

Ollaan kyllä valmiita keksimään selityksiä. Luettelemaan syitä siihen miksi joku jotain asiaa paheksuu. Katsomatta kuitenkaan peiliin. Pahoitellaan, tavallaan, mutta oikeasti ei olla pahoillaan.

Siinäkin on ero.

Urheilija harvemmin sanoo tehneensä väärin jäätyään kiinni hormoneista taikka huumeista.
- En se minä ollut
- Se oli vahinko
- Se oli talonmies

Poliitikot tai jotkut lukuisista turhemmistakin julkimoista, tehtyään jotain mikä matalan uutiskynnyksen ylittää, kyllä avautuvat. Kirjoittelevat seinilleen pitkiä sepostuksia, miksi nyt näin pääsi käymään.
Kuitenkin pyytämättä anteeksi. Olemalla enemmänkin pahoillaan siitä että jäätiin kiinni. Ei niinkään siitä että tulipas tehtyä hölmösti.

"En enää ikinä koskaan enää..." Kunnes taas seuraavan kerran.

Sori siitä

Solidaarisuus ja sen puute

Ärsyttääpä joskus aivan suunnattomasti.

Ihmisten solidaarisuuden puute, ja moraalin. Kun ovat mielestäni sukua keskenään. Ajatellaan omaa napaansa osaamatta ajatella asioita toisen kannalta. Tai vaikkapa ihan suuren ja yhteisen kokonaisuuden näkökulmasta.

Itsekkyys, kyvyttömyys empatiaan, kanssaihmisten unohtaminen. Politiikassa, sosiaalisissa verkostoissa. Ja piru vie ihan jokapäiväisessä elämässä.

Kasvatan lapsiani nähtävästi nykynormeista poiketen. Sillä niiden en halua kus-päisiksi koskaan ryhtyvän.

Pipo päässä, pakkasella

Aikasen irvokkaalta näytti pääministerin pipovalinta. Ja kalliilta, ainakin veronmaksajille. Makuasia, arvostaako pipon Sipilän hallituskauden aikana lahjoittaman 500 miljoonan, vaiko viime viikkoisen, vain sadan miljoonan arvoiseksi.

Ministerin mukaan kaivos on ihme.

Ihme on enemmänkin se, mitä Sipilä suustaan ulos suoltaa. Ja sen ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu.

Jos bisnes ei tuota niin sitten bisnes ei tuota. Jos oikeasti kaivos jotakuta kiinnostaisi, olisi valtio jo päästänyt sen käsistään - eikä pääministerin suusta enää jouduttaisi tyhjänpäiväisyyksiä asiasta kuulemaan.

Välähdyksiä

Tänään oli jokakuukautinen kirjastossakäynti. On ollut tyttärien kanssa tapana jo aika monen vuoden ajan. Jokainen jaksaa vieläkin ajatuksella käydä hyllyjä läpi. Yksi lastenosastolla, yksi nuorten ja yksi kulkee niiden välillä edes takaisin.
Mukaan tarttuu lukemista ja katselemista laidasta laitaan. Kuvakirjoista nuorten romaaneihin, eläinkirjoja ja tietoteoksia... Sarjakuviakin.

Minulla on aika vähän, sattuneista syistä, muistoja jäljellä omasta lapsuudestani. Mutta jotain sentään.

Kuten muisto siitä, että pidin Uppo Nallesta. Tai siitä että taisin lukea Veljeni Leijonamielen aika monta kertaa. Kiitos siitä ihanat tyttäreni. Tietämättänne, kun näitäkin eteeni kannoitte, annatte minulle välähdyksiä vuosikymmenien takaa.

Ihmisillä asiaa

Nykyään on niin helppoa kertoa maailmalle mielipiteitänsä - kuten minäkin, tässä ja nyt. Ja mielipiteitähän ihmisillä riittää. Yleensä asiasta ja joskus sen vierestä. Vihapuheistakin on ollut puhetta.

Ymmärrän, ja tunnustan mielipiteitä aika paljon lukevani ja tehtailevani. Mutta sitä en ymmärrä, miksi nimettömien taikka nimimerkkien takaa asioita (tai niiden vierestä) laukovia yhä riittää. Eikö ole naamaa kertoa ajatuksiaan sellaisena kun on.

Omana itsenään.

Vaikkakin on sellaisiakin suuria ajattelijoita, joiden toivoisi kertovan tarinoitaan - ei omalla nimellään, vaan mieluummin raukkamaisesti ilman.

Väärä päätös

Rovaniemen kaupunginvaltuusto teki eilen ainakin yhden väärän päätöksen. Uusi uimahalli suunnitellaan rakennettavaksi Ounasvaaralle, Urheiluopiston kylkeen. Itselleni on aika lailla ihan sama, mihin halli rakennetaan, mutta tässä päätöksessä mielestäni vähän kyllä haiskahtaa.

Hyvälle veljelle...

Santasport on kaiketi jo vuosia pyrkinyt profiloitumaan huippu-urheilun keskukseksi. Pyrkimyksissään se varmasti onkin onnistunut, ainakin sellaisten suosittujen urheilulajien kuten maastohiihdon, yhdistetyn ja mäkihypyn osalta.

Nyt pitäisi siis odotella "oikeiden" lajien maailman huippuja - uimareita etunenässä.

Suomeen, Lappiin ja Rovaniemellehän kannattaakin tulla uimista treenaamaan. Tuhansien kilometrien päästä.

Minunkin vähäisistä veroeuroista pistetään likoon epäsuorien ja miksei suorienkin tukien muodossa miljoonia euroja siihen, että yhtiö jonka ainakin periaatteessa pitäisi toimia markkinatalouden sääntöjen mukaan, pärjäisi ja kasvaisi.

Kuntalaisten kustannuksella siis.

Ennustus:
Käyttäjien, eli kuntalaisten, eli veronmaksajien, maksamat käyttömaksut uintikerroilta kasvavat. Liikennejärjestelyt nyt jo muutenkin tukossa olevalle "opistolle" tulevat järjestymään periaatteella sitten kun järjestyvät. Parkkipaikkojen löytäminen, muillekin kuin uimaan tuleville muodostuu vaikeammaksi. Julkisen liikenteen toimivuudesta en uskalla edes uneksia.

Ja: maailman huiput eivät altaille löydä.

Santasport kertoo jo nyt nettisivuillaan, että nykyinen uimala tarjoaa "upeat puitteet kilpauimareille".

Kukahan tarjoaisi puitteet tavallisille kaupunkilaisille?

Weather's getting colder...

... winter claims the land

Kaupunki on kallellaan

Rovaniemellä on viime aikoina puhuttu liiaksikin kaupungin omistuksessa olevien kiinteistöjen huonosta kunnosta. Itse seuraan keskustelua lähinnä siksi, että kaksi kolmasosaa tyttäristä käyvät tälläkin hetkellä kouluaan sellaisissa rakennuksissa, joissa oireillaan esimerkiksi huonon sisäilman vuoksi.

Poliitikontapaiset, eli siis valtuutetut, varavaltuutetut ja lautakuntien jäsenet tarjoavat kaupunkilaisille lähinnä vain selittelyjä ilman ratkaisuja. Samalla aikaa kaupungilta riittää rahaa mitä erilaisimpiin marginaalista yleisöä kiinnostaviin urheilutapahtumiin.

Syksyn uutisista äkkiseltään mieleen juolahtaa puolisen miljoonaa euroa. Suunnistus ja hevosten ravailu kun eivät mattimeikäläisiä juurikaan hyödytä.

En kylläkään jaksa uskoa, että tilannetta rahallakaan saataisiin korjattua. Sen verran tässäkin kaupungissa riittää hyviä veljiä ja siskoja.

Ihmetyttää

Olen katsellut tätä maailmaa jo kohtapuoliin 42 vuotta.

Siltikin hämmästyn siitä, millainen ihminen on toista kohtaan. Tuntemaansa ja tuntematontakin. Ihminen on aina oikeassa, sillä on aina se ainoa oikea mielipide - älä pidä muita mielipiteitä.

Mistä lie johtuukaan?

Ja tunnustan: en ole itsekään täysin synnitön. Mutta ainakin tiedostan ja ehkä jopa hieman kärsinkin, jos olen sopimattomasti kanssaihmistäni kohtaan käyttäytynyt.

Kiitos siitä, äiti ja isä. Koitan olla samanlainen omilleni :)