Ihminen on eläin. Varsin itsekäs ja oman arvonsa tiedostava.
Kasvoin aikuiseksi luullen että solidaarisuus, empaattisuus - kanssaihmisen huomioiminen yleensäkin, olisi ohjenuorana kaikille itseään ihmisiksi kutsuville.
Olin väärässä.
Ja ihmetyksekseni huomaan, että väärässä olemisen toteamiseen kului valtaosa tähän mennessä elämästäni aikuisen elämästä. Harmittavan moni ihmiseksi itseään kutsuva kuvittelee olevansa arvokkaampi, tärkeämpikin kuin toinen. Harmittavan moni luulee pystyvänsä kävelemään toisen yli, tallaamaan ja vieläpä potkaisemaan yli kulkiessaan.
Minä ja minun asiani ensin - minä ja minun arvoni ovat arvokkaampia kuin sinun...
Minä, minulle - et sinä, ei sinulle.
Kaupungin sisäisessä politiikassa, työpaikoilla ja kouluissa, harrastuksissa, linja-autossa, kaupan kassajonossa.
Odotan jotain mikä ei koskaan tule tapahtumaan. Että olisimme toisillemme eläimen sijaan oikea, ajatteleva ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti