Hei kaikille puoluekannaltaan porvareille.
Esitän ajatuksen. Sellaisen jonka myönnän pääosin pohjautuvan tuntumaan, ehkä osin jopa luuloonkin. Väitän silti, että totuuspohjaakin ajatukselleni saattaisi löytyä, varsinkin jos omaa vähänkään keskivertoa vilkkaamman ajatuksenjuoksun.
Elinkeinoelämän keskusliitto, johtajansa suulla, sanoi suomalaisten palkkojen olevan vielä 10-15 prosenttia liian korkeat. Samainen johtaja, joka ainakin päivän hesarin mukaan tienaa vuositasolla 70 kertaa enemmän kuin keskiverto palkansaaja, jatkaa samalla linjalla kuin kokoomuseekoo aiemminkin, ainakin siinä mitä tulee ammattiliittojen tes-sopimuksiin. Turhana sellaisia mokomia pitää.
Eli siihen ajatukseen:
Olisitko itse valmis, oletettavasti korkeasti koulutettuna porvaripuoleen kannattajana, luopumaan vielä lisää etuuksistasi ja ennen kaikkea käytettävissäsi olevasta rahan määrästä? Tai jos et itse, niin läheisesi?
Palattaisiinko kuusipäiväiseen työviikkoon? Lyhennettäisiinkö lomiasi? Annettaisiinko työnantajalle, vaikkapa sille kunnalle jossa esimerkiksi opettajana tai talouspäällikkönä toimit, oikeus teettää ylitöitä ilman korvausta?
Mentäisiinkö saman tien vaikkapa se sata vuotta taaksepäin. Ihmettelemään, kuinka ihanaa ja auvoisaa eläminen ja varsinkin työn tekeminen silloin oli?
Tai, mikä realistisempaa, seuraavan kerran kun mielessäsi manailet ammattiyhdistysten ahneutta ja pahuutta ylipäänsä, palauta mieleesi myös ne 70 kertaa suuremmat ansiot, tai nykyhallituksen porvareiden tyhjät lupaukset. Puheet yhteisistä talkoista joihin herra-osasto unohtikin yhteisesti itse osallistua.
Ja mieti vaikkapa sitä hetkeä viime kesältä, jolloin istahdit ensimmäisenä lomapäivänäsi, loma-ajan palkalla rahoitetun uuden grillisi ääreen, puolisosi ihaillessa uusia terassikalusteita. Hänen ansaitsemista lomarahoista ostettujen.
Vai palataanko porukalla sata vuotta taaksepäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti