Suomea pidetään hyvänä ja tasa-arvoisena maana asua. Tai ainakin me suomalaiset tunnumme itsellemme niin uskottelevan.
Kaukaa katsottuna varmasti onkin, hyvä ja tasa-arvoinen. Mutta päivästä toiseen löytyy asioita, niin isoja kuin pieniäkin, joiden kertoma sanoma kertoo kaikkea ihan muuta.
Isossa mittakaavassa nainen on edelleen - siis vuonna 2018 - aivan eri asemassa kuin mies. Siitä esimerkkinä vaikkapa keskustelu raiskauslain muuttamisesta. Media täyttyy setämiehistä kertomassa siitä miten naisella on hyvä ja turvallinen olla. Setämiehet kun eivät joudu elämään pelko takaraivossaan siitä miten lapset ja nuoret pärjäävät.
Ja entäpä taloudellinen tasavertaisuus? Tottakai joillain on enemmän kuin muilla. Jotkut tekevät itsensä eteen enemmän kuin joku muu. Mutta yhteiskunnan silmissä kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia.
Rikkaan lapsella on paremmat edellytykset saada niin sanottu hyvä koulutus. Toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta puhutaan paljon, mutta tekoja sen eteen näkyy vähän. Ja ei peruskoulukaan täysin maksuton ole. Aina on retkiä, näytöksiä ja teemapäiviä joita jotkut joutuvat jättämään väliin ihan vaan siksi ettei rahat niihin riitä. Ja niitä, joiden lapset eivät saa käyttöönsä oppikirjoja koska aineen opettaja varaa kirjat aina omalle luokalleen.
Enkä ala tässä paasaamaan siitä miten eri värinen ihminen ei saa osakseen sellaista kohtelua joka edes liippaisi läheltä inhimillisyyttä.
Sanonpa vain että suomalaisten pitäisi osata katsoa yhteisiä asioita kauempaa, toisilla silmillä, ottaa huomioon itsensä lisäksi myös toiset, toisten lapset ja kaikkien yhteinen tulevaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti