Puolisen tuntia jaksan touhuta. Olla jaloillani, laittaa ruokaa, siivota, hoitaa pyykit ja astianpesukoneen.
Mutta tuo puolituntinen haluaa vastapainokseen tunnin istumista. Tai makaamista.
Liekö syy kaikkien nauttimieni kemikaalien vaiko perussairauden. Tiedä häntä. Ärsyttävää ja henkisestikin helvetin väsyttävää kuitenkin.
Noista lääkkeistä jonkin verran luullakseni apua saan, mutta ajoittain tulee tunne että onko se sen arvoista. Kärsisinkö kuitenkin mieluummin kovemmista kivuista kuin nyt? Olisiko parempi täristä, antaa käsien vapista ja vatkata?
Vaikeaa.
Eilen tunsin oloni niin väsyneeksi, että puhuminenkin tuntui ylivoimaiselta. Kolmen vartin päiväunet venähti kahdeksi tunniksi, yö oli melkein kymmenen tuntinen.
Siltikään en koko ajan jaksa. On tämä veemäinen savotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti