Ihmisen murheet

Ovat isoja nuo murheet. Useimmilla.

Milloin on joku ärsyttämässä kaupan kassalla, milloin joku kiilaa ohi somen kirppisryhmässä. Ja milloin valitetaan valittamasta päästyään sitä jos joku tai jokin hidastaa päivittäistä työmatkaa puolella minuutilla.

"Nokusehän on monta tuntia vuodessa, yhteensä, laskin, saatana! Menesinä nyt vittuhun siitä..."

Ja milloin on kurkku kipeä. Tai sormessa haava. Tai lapsen opettaja on ihan paska kun "Jarkkopetteri sai kokeesta kasin eikä ysimiikkaa niinku yleensä".

Mittasuhteita, ihmiset. Mittasuhteita.

Kyllä se kurkku paranee, ja sormen haava. Ja Jarkkopetteri varmasti tulee elämässään pärjäämään kahdeksankin matematiikalla.

Koska joku on jossain aina vähän kipeämpi ja jollakin on aina vähän isompi haava. Sormessa tai sielussa. Ja jonkun lapsella voi olla koenumeroa isompana huolena kipuja ja sairauksia, tai vaikka helvetinmoinen nälkä, eikä paremmasta tietoa.

Jokaisen pitäisi joutua kokemaan, lyhytaikaisesti, oma henkilökohtainen helvetti. Koska joillakin helvetti kestää ihmisiän.

Istuva Lambi

Istuva hallitus taistelee kotimaista metsäteollisuutta vastaan.

Enää ei perästä pyyhi Embo, vaan perustuslaki.

Tällainen kuva ainakin minulle on tullut, kiitos pääministerin kiukuttelun ja oikeuskanslerin haastattelun. Hallituksessa ei osata, eikä edes haluta lukea lakia sellaisena kuin se kirjoitettu on.

Mietinpä vain, ja samalla pelkään, milloinkahan tulee raja vastaan ja kansalla alkaa tulvimaan yli?

Vaikka nykyinen eduskunta ja sitä myöten istuva hallitus on jossain määrin demokraattisesti valittu, voisi nyt olla jo aika hallituksen oma-aloitteiselle erolle.

Kekkosen aikaa ikävöiden...

Huono yhtälö

Uskonto on vaarallista.
Politiikka on vaarallista.

Ja kun näihin yhdistetään vielä populismi ja populisti, syntyy kaikkein vaarallisin.

Ministeri Soini aikoo osallistua Yhdysvaltojen presidentin rukousaamiaiselle. Soinin näkemyksen mukaan Trump on suunnilleen vapahtajasta seuraava, vähintäänkin demokratian ja kapitalismin pelastaja.

Jos itse uskoisin, niin pyytäisin mahdolliselta vapahtajaltani pelastusta kaikista yllä mainituista.

Koska pelkään että maailma jonka tunnemme, tulee lähivuosina muuttumaan. Ja huonompaan suuntaan. Sen verran pahalta on jo pari viimeistä vuotta politiikassa, niin kotona kuin maailmallakin näyttänyt.

Uskonto, politiikka ja populismi on huono yhtälö.

Suurehko kusetus

Alla olevan kuvan pitäsi jäädä elämään. Aina ja iankaikkisesti. Sen verran pahasti onnistuivat poliitikot äänestäjiään kusettamaan.

Silloisia ja piakkoin tuleviakin. Lapsiamme.

Muuta tästä ei kai voi oppia, kuin sen, että poliitikkoon ei pidä luottaa. Taaskaan...

#kokoomus #keskusta

Itsekäs eläin

Ihminen on eläin. Varsin itsekäs ja oman arvonsa tiedostava.

Kasvoin aikuiseksi luullen että solidaarisuus, empaattisuus - kanssaihmisen huomioiminen yleensäkin, olisi ohjenuorana kaikille itseään ihmisiksi kutsuville.

Olin väärässä.

Ja ihmetyksekseni huomaan, että väärässä olemisen toteamiseen kului valtaosa tähän mennessä elämästäni aikuisen elämästä. Harmittavan moni ihmiseksi itseään kutsuva kuvittelee olevansa arvokkaampi, tärkeämpikin kuin toinen. Harmittavan moni luulee pystyvänsä kävelemään toisen yli, tallaamaan ja vieläpä potkaisemaan yli kulkiessaan.

Minä ja minun asiani ensin - minä ja minun arvoni ovat arvokkaampia kuin sinun...
Minä, minulle - et sinä, ei sinulle.

Kaupungin sisäisessä politiikassa, työpaikoilla ja kouluissa, harrastuksissa, linja-autossa, kaupan kassajonossa.

Odotan jotain mikä ei koskaan tule tapahtumaan. Että olisimme toisillemme eläimen sijaan oikea, ajatteleva ihminen.

"Just ja just osaan käyttää mikroa"

Eilen luin juttua uusavuttomuudesta. Tai tarkemmin siitä, miten suomalainen peruskoulu opettaa lapsia elämisen taitoihin.

Vaikkakin opettamisen elämisen taitoihin pitäisi olla lapsen vanhempien vastuulla.
Hyvä jos peruskoulussa ehditään kunnolla opetella lukeminen, laskeminen ja tärkeimpien kielien puhuminen. Edes sillä tasolla että jatkossa pärjäisi.

Tänään luin myöskin juttua uusavuttomuudesta. Ja tarkemmin siitä, miten suomalainen huippukiekkoilija "just ja just osaa käyttää mikroa".

Kaikki kunnia koko kansan Patelle ja ennenkaikkea koko kansan Paten vanhemmille. Tie huipulle on taatusti ollut pitkä ja raskas. Ja kalliskin. Mutta oli se huippu missä tahansa, ja tie sinne kuinka pitkä ja raskaskin, elämistä pitäisi myös opetella.

Ja opettaa.

Tyttäret ovat tällä hetkellä siinä iässä, että kaksi vanhinta kokkaavat (pyytämättä) ja siivoavat (pyydettäessä). Eli jos oikein tiukka paikka tulisi, niin eivät kovin äkkiä nälkään kuolisi eivätkä roskakasojen alle hukkuisi.
Tunnen ylpeyttä kun saan katsella 11 vuotiaan leipovan marjapiirakkaa. Ja iloa siitä, kun saan maistaa 9 vuotiaan tekemää päivällistä ja näen riemun sen silmissä kun pääsen ruokaa kehumaan.

Ja siitä kun 5 vuotias ihan itse vie roskansa roskiin ja astiansa pesuun.

Eli kaikki kunnia niille jotka sinne huipulle ovat päässeet. Kunhan vaan muistaisivat että sieltä saattaa olla aika jyrkkä pudotus takaisin kuolevaisten joukkoon.

Ja silloin ei äiti enää välttämättä ole apua antamassa.

Koti-isän vapaapäivä

Luulin aikaisin aamusella, pikkuisen kuuden jälkeen, viettäväni laiskottelupäivää. Takana kun oli muutama vilkas koulu- ja tarhavapaa, ja niiltä päiviltä ei tekemistä taikka ääntä puutu.

Potkin lauman ylös, katselin aamupalat ja toimitin taipaleelle. Tein lumityöt, koska pakko, koska joulukuu.

Kävin kaupassa, hoidin vaatteet narulta kaappeihin ja uudet koneeseen. Hoidin tiskikoneen, siis pesemään ja puhtaat takaisin kaappeihin. Pilkoin muutaman kupillisen vihanneksia illan wokkiin.

Hakkasin polttopuita, koska pakko, koska joulukuu.

Istahdin, huomatakseni että pyykinpesukone huusi laittamaan märät naruille ja koirista viisain huusi sisälle.

Kello käy lounasaikaa. Jospa sen jälkeen laiskottelen...

Eroamisen sietämätön vaikeus

Vähemmästäkin on ministereitä tässä maassa eronnut. Tai erotettu.

Ja sitten tuli @juhasipila

Joka ei näe toimissaan mitään väärää. Ei edes moraalisesti arveluttavaa. Tarjoaa vain selityksiä, ei toimia eikä edes anteeksipyyntöä. Ja anteeksipyynnöllä tarkoitan oikeasti anteeksi pyytämistä.
En sitä että "olen pahoillani jos...".

Nykyinen hallitus on tottunut nähtävästi harjaamaan.

Taitaa vaan olla niin, että paikka minne näitä sontia ja sammakoita ja sontasammakoita harjataan, alkaa olla aika täynnä.

Mahtuneeko sinne enää mitään?

#keskusta #yle #ylegate #politiikka #sipilä

Sutkeja...

...olevat, jotkut. Alkaa hiljalleen epäilyttämään.

Rahankäyttö kuntatasolla ja valtakunnallisesti.

Ei tunnu olevan vaikeata se, että jos ei nyt ihan omaan taskuun sitä työnnetä ja sullota, niin ainakin kovin kovin lähelle.
Sotkamossa urakoidaan pääministerin sukulaisten firmoilla. Ja kotoisasti täällä Rovaniemellä kaupunki työntää ja sulloo rahaa sellaiseen jonka pitäisi markkinatalouden mukaan toimia ihan omillaan.

Ja jos ei, niin sitten mittakaavoja pienemmiksi.

Ja jos on ihan pakko, niin sitten tasapuolisesti, eikä vain muutamia toimijoita hyödyntäen.

Valitettavasti on vaan niin, että ihminen on omaan napaan tuijottava ja kun tilanne on päällä, niin silloin sitä napaa tuijotetaan entistäkin tuimemmin ja tiukemmin. Muista, siis kanssaihmisistä välittämättä...

Ja pahoin pelkään että opiksi ei osata ottaa.

Anteeksipyytämisen vaikeus

Ihminen on kadottamassa anteeksipyytämisen taitoaan.

Ollaan kyllä valmiita keksimään selityksiä. Luettelemaan syitä siihen miksi joku jotain asiaa paheksuu. Katsomatta kuitenkaan peiliin. Pahoitellaan, tavallaan, mutta oikeasti ei olla pahoillaan.

Siinäkin on ero.

Urheilija harvemmin sanoo tehneensä väärin jäätyään kiinni hormoneista taikka huumeista.
- En se minä ollut
- Se oli vahinko
- Se oli talonmies

Poliitikot tai jotkut lukuisista turhemmistakin julkimoista, tehtyään jotain mikä matalan uutiskynnyksen ylittää, kyllä avautuvat. Kirjoittelevat seinilleen pitkiä sepostuksia, miksi nyt näin pääsi käymään.
Kuitenkin pyytämättä anteeksi. Olemalla enemmänkin pahoillaan siitä että jäätiin kiinni. Ei niinkään siitä että tulipas tehtyä hölmösti.

"En enää ikinä koskaan enää..." Kunnes taas seuraavan kerran.

Sori siitä

Solidaarisuus ja sen puute

Ärsyttääpä joskus aivan suunnattomasti.

Ihmisten solidaarisuuden puute, ja moraalin. Kun ovat mielestäni sukua keskenään. Ajatellaan omaa napaansa osaamatta ajatella asioita toisen kannalta. Tai vaikkapa ihan suuren ja yhteisen kokonaisuuden näkökulmasta.

Itsekkyys, kyvyttömyys empatiaan, kanssaihmisten unohtaminen. Politiikassa, sosiaalisissa verkostoissa. Ja piru vie ihan jokapäiväisessä elämässä.

Kasvatan lapsiani nähtävästi nykynormeista poiketen. Sillä niiden en halua kus-päisiksi koskaan ryhtyvän.

Pipo päässä, pakkasella

Aikasen irvokkaalta näytti pääministerin pipovalinta. Ja kalliilta, ainakin veronmaksajille. Makuasia, arvostaako pipon Sipilän hallituskauden aikana lahjoittaman 500 miljoonan, vaiko viime viikkoisen, vain sadan miljoonan arvoiseksi.

Ministerin mukaan kaivos on ihme.

Ihme on enemmänkin se, mitä Sipilä suustaan ulos suoltaa. Ja sen ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu.

Jos bisnes ei tuota niin sitten bisnes ei tuota. Jos oikeasti kaivos jotakuta kiinnostaisi, olisi valtio jo päästänyt sen käsistään - eikä pääministerin suusta enää jouduttaisi tyhjänpäiväisyyksiä asiasta kuulemaan.

Välähdyksiä

Tänään oli jokakuukautinen kirjastossakäynti. On ollut tyttärien kanssa tapana jo aika monen vuoden ajan. Jokainen jaksaa vieläkin ajatuksella käydä hyllyjä läpi. Yksi lastenosastolla, yksi nuorten ja yksi kulkee niiden välillä edes takaisin.
Mukaan tarttuu lukemista ja katselemista laidasta laitaan. Kuvakirjoista nuorten romaaneihin, eläinkirjoja ja tietoteoksia... Sarjakuviakin.

Minulla on aika vähän, sattuneista syistä, muistoja jäljellä omasta lapsuudestani. Mutta jotain sentään.

Kuten muisto siitä, että pidin Uppo Nallesta. Tai siitä että taisin lukea Veljeni Leijonamielen aika monta kertaa. Kiitos siitä ihanat tyttäreni. Tietämättänne, kun näitäkin eteeni kannoitte, annatte minulle välähdyksiä vuosikymmenien takaa.

Ihmisillä asiaa

Nykyään on niin helppoa kertoa maailmalle mielipiteitänsä - kuten minäkin, tässä ja nyt. Ja mielipiteitähän ihmisillä riittää. Yleensä asiasta ja joskus sen vierestä. Vihapuheistakin on ollut puhetta.

Ymmärrän, ja tunnustan mielipiteitä aika paljon lukevani ja tehtailevani. Mutta sitä en ymmärrä, miksi nimettömien taikka nimimerkkien takaa asioita (tai niiden vierestä) laukovia yhä riittää. Eikö ole naamaa kertoa ajatuksiaan sellaisena kun on.

Omana itsenään.

Vaikkakin on sellaisiakin suuria ajattelijoita, joiden toivoisi kertovan tarinoitaan - ei omalla nimellään, vaan mieluummin raukkamaisesti ilman.

Väärä päätös

Rovaniemen kaupunginvaltuusto teki eilen ainakin yhden väärän päätöksen. Uusi uimahalli suunnitellaan rakennettavaksi Ounasvaaralle, Urheiluopiston kylkeen. Itselleni on aika lailla ihan sama, mihin halli rakennetaan, mutta tässä päätöksessä mielestäni vähän kyllä haiskahtaa.

Hyvälle veljelle...

Santasport on kaiketi jo vuosia pyrkinyt profiloitumaan huippu-urheilun keskukseksi. Pyrkimyksissään se varmasti onkin onnistunut, ainakin sellaisten suosittujen urheilulajien kuten maastohiihdon, yhdistetyn ja mäkihypyn osalta.

Nyt pitäisi siis odotella "oikeiden" lajien maailman huippuja - uimareita etunenässä.

Suomeen, Lappiin ja Rovaniemellehän kannattaakin tulla uimista treenaamaan. Tuhansien kilometrien päästä.

Minunkin vähäisistä veroeuroista pistetään likoon epäsuorien ja miksei suorienkin tukien muodossa miljoonia euroja siihen, että yhtiö jonka ainakin periaatteessa pitäisi toimia markkinatalouden sääntöjen mukaan, pärjäisi ja kasvaisi.

Kuntalaisten kustannuksella siis.

Ennustus:
Käyttäjien, eli kuntalaisten, eli veronmaksajien, maksamat käyttömaksut uintikerroilta kasvavat. Liikennejärjestelyt nyt jo muutenkin tukossa olevalle "opistolle" tulevat järjestymään periaatteella sitten kun järjestyvät. Parkkipaikkojen löytäminen, muillekin kuin uimaan tuleville muodostuu vaikeammaksi. Julkisen liikenteen toimivuudesta en uskalla edes uneksia.

Ja: maailman huiput eivät altaille löydä.

Santasport kertoo jo nyt nettisivuillaan, että nykyinen uimala tarjoaa "upeat puitteet kilpauimareille".

Kukahan tarjoaisi puitteet tavallisille kaupunkilaisille?

Weather's getting colder...

... winter claims the land

Kaupunki on kallellaan

Rovaniemellä on viime aikoina puhuttu liiaksikin kaupungin omistuksessa olevien kiinteistöjen huonosta kunnosta. Itse seuraan keskustelua lähinnä siksi, että kaksi kolmasosaa tyttäristä käyvät tälläkin hetkellä kouluaan sellaisissa rakennuksissa, joissa oireillaan esimerkiksi huonon sisäilman vuoksi.

Poliitikontapaiset, eli siis valtuutetut, varavaltuutetut ja lautakuntien jäsenet tarjoavat kaupunkilaisille lähinnä vain selittelyjä ilman ratkaisuja. Samalla aikaa kaupungilta riittää rahaa mitä erilaisimpiin marginaalista yleisöä kiinnostaviin urheilutapahtumiin.

Syksyn uutisista äkkiseltään mieleen juolahtaa puolisen miljoonaa euroa. Suunnistus ja hevosten ravailu kun eivät mattimeikäläisiä juurikaan hyödytä.

En kylläkään jaksa uskoa, että tilannetta rahallakaan saataisiin korjattua. Sen verran tässäkin kaupungissa riittää hyviä veljiä ja siskoja.

Ihmetyttää

Olen katsellut tätä maailmaa jo kohtapuoliin 42 vuotta.

Siltikin hämmästyn siitä, millainen ihminen on toista kohtaan. Tuntemaansa ja tuntematontakin. Ihminen on aina oikeassa, sillä on aina se ainoa oikea mielipide - älä pidä muita mielipiteitä.

Mistä lie johtuukaan?

Ja tunnustan: en ole itsekään täysin synnitön. Mutta ainakin tiedostan ja ehkä jopa hieman kärsinkin, jos olen sopimattomasti kanssaihmistäni kohtaan käyttäytynyt.

Kiitos siitä, äiti ja isä. Koitan olla samanlainen omilleni :)