Ihmisen murheet

Ovat isoja nuo murheet. Useimmilla.

Milloin on joku ärsyttämässä kaupan kassalla, milloin joku kiilaa ohi somen kirppisryhmässä. Ja milloin valitetaan valittamasta päästyään sitä jos joku tai jokin hidastaa päivittäistä työmatkaa puolella minuutilla.

"Nokusehän on monta tuntia vuodessa, yhteensä, laskin, saatana! Menesinä nyt vittuhun siitä..."

Ja milloin on kurkku kipeä. Tai sormessa haava. Tai lapsen opettaja on ihan paska kun "Jarkkopetteri sai kokeesta kasin eikä ysimiikkaa niinku yleensä".

Mittasuhteita, ihmiset. Mittasuhteita.

Kyllä se kurkku paranee, ja sormen haava. Ja Jarkkopetteri varmasti tulee elämässään pärjäämään kahdeksankin matematiikalla.

Koska joku on jossain aina vähän kipeämpi ja jollakin on aina vähän isompi haava. Sormessa tai sielussa. Ja jonkun lapsella voi olla koenumeroa isompana huolena kipuja ja sairauksia, tai vaikka helvetinmoinen nälkä, eikä paremmasta tietoa.

Jokaisen pitäisi joutua kokemaan, lyhytaikaisesti, oma henkilökohtainen helvetti. Koska joillakin helvetti kestää ihmisiän.

Istuva Lambi

Istuva hallitus taistelee kotimaista metsäteollisuutta vastaan.

Enää ei perästä pyyhi Embo, vaan perustuslaki.

Tällainen kuva ainakin minulle on tullut, kiitos pääministerin kiukuttelun ja oikeuskanslerin haastattelun. Hallituksessa ei osata, eikä edes haluta lukea lakia sellaisena kuin se kirjoitettu on.

Mietinpä vain, ja samalla pelkään, milloinkahan tulee raja vastaan ja kansalla alkaa tulvimaan yli?

Vaikka nykyinen eduskunta ja sitä myöten istuva hallitus on jossain määrin demokraattisesti valittu, voisi nyt olla jo aika hallituksen oma-aloitteiselle erolle.

Kekkosen aikaa ikävöiden...

Huono yhtälö

Uskonto on vaarallista.
Politiikka on vaarallista.

Ja kun näihin yhdistetään vielä populismi ja populisti, syntyy kaikkein vaarallisin.

Ministeri Soini aikoo osallistua Yhdysvaltojen presidentin rukousaamiaiselle. Soinin näkemyksen mukaan Trump on suunnilleen vapahtajasta seuraava, vähintäänkin demokratian ja kapitalismin pelastaja.

Jos itse uskoisin, niin pyytäisin mahdolliselta vapahtajaltani pelastusta kaikista yllä mainituista.

Koska pelkään että maailma jonka tunnemme, tulee lähivuosina muuttumaan. Ja huonompaan suuntaan. Sen verran pahalta on jo pari viimeistä vuotta politiikassa, niin kotona kuin maailmallakin näyttänyt.

Uskonto, politiikka ja populismi on huono yhtälö.

Suurehko kusetus

Alla olevan kuvan pitäsi jäädä elämään. Aina ja iankaikkisesti. Sen verran pahasti onnistuivat poliitikot äänestäjiään kusettamaan.

Silloisia ja piakkoin tuleviakin. Lapsiamme.

Muuta tästä ei kai voi oppia, kuin sen, että poliitikkoon ei pidä luottaa. Taaskaan...

#kokoomus #keskusta

Itsekäs eläin

Ihminen on eläin. Varsin itsekäs ja oman arvonsa tiedostava.

Kasvoin aikuiseksi luullen että solidaarisuus, empaattisuus - kanssaihmisen huomioiminen yleensäkin, olisi ohjenuorana kaikille itseään ihmisiksi kutsuville.

Olin väärässä.

Ja ihmetyksekseni huomaan, että väärässä olemisen toteamiseen kului valtaosa tähän mennessä elämästäni aikuisen elämästä. Harmittavan moni ihmiseksi itseään kutsuva kuvittelee olevansa arvokkaampi, tärkeämpikin kuin toinen. Harmittavan moni luulee pystyvänsä kävelemään toisen yli, tallaamaan ja vieläpä potkaisemaan yli kulkiessaan.

Minä ja minun asiani ensin - minä ja minun arvoni ovat arvokkaampia kuin sinun...
Minä, minulle - et sinä, ei sinulle.

Kaupungin sisäisessä politiikassa, työpaikoilla ja kouluissa, harrastuksissa, linja-autossa, kaupan kassajonossa.

Odotan jotain mikä ei koskaan tule tapahtumaan. Että olisimme toisillemme eläimen sijaan oikea, ajatteleva ihminen.

"Just ja just osaan käyttää mikroa"

Eilen luin juttua uusavuttomuudesta. Tai tarkemmin siitä, miten suomalainen peruskoulu opettaa lapsia elämisen taitoihin.

Vaikkakin opettamisen elämisen taitoihin pitäisi olla lapsen vanhempien vastuulla.
Hyvä jos peruskoulussa ehditään kunnolla opetella lukeminen, laskeminen ja tärkeimpien kielien puhuminen. Edes sillä tasolla että jatkossa pärjäisi.

Tänään luin myöskin juttua uusavuttomuudesta. Ja tarkemmin siitä, miten suomalainen huippukiekkoilija "just ja just osaa käyttää mikroa".

Kaikki kunnia koko kansan Patelle ja ennenkaikkea koko kansan Paten vanhemmille. Tie huipulle on taatusti ollut pitkä ja raskas. Ja kalliskin. Mutta oli se huippu missä tahansa, ja tie sinne kuinka pitkä ja raskaskin, elämistä pitäisi myös opetella.

Ja opettaa.

Tyttäret ovat tällä hetkellä siinä iässä, että kaksi vanhinta kokkaavat (pyytämättä) ja siivoavat (pyydettäessä). Eli jos oikein tiukka paikka tulisi, niin eivät kovin äkkiä nälkään kuolisi eivätkä roskakasojen alle hukkuisi.
Tunnen ylpeyttä kun saan katsella 11 vuotiaan leipovan marjapiirakkaa. Ja iloa siitä, kun saan maistaa 9 vuotiaan tekemää päivällistä ja näen riemun sen silmissä kun pääsen ruokaa kehumaan.

Ja siitä kun 5 vuotias ihan itse vie roskansa roskiin ja astiansa pesuun.

Eli kaikki kunnia niille jotka sinne huipulle ovat päässeet. Kunhan vaan muistaisivat että sieltä saattaa olla aika jyrkkä pudotus takaisin kuolevaisten joukkoon.

Ja silloin ei äiti enää välttämättä ole apua antamassa.

Koti-isän vapaapäivä

Luulin aikaisin aamusella, pikkuisen kuuden jälkeen, viettäväni laiskottelupäivää. Takana kun oli muutama vilkas koulu- ja tarhavapaa, ja niiltä päiviltä ei tekemistä taikka ääntä puutu.

Potkin lauman ylös, katselin aamupalat ja toimitin taipaleelle. Tein lumityöt, koska pakko, koska joulukuu.

Kävin kaupassa, hoidin vaatteet narulta kaappeihin ja uudet koneeseen. Hoidin tiskikoneen, siis pesemään ja puhtaat takaisin kaappeihin. Pilkoin muutaman kupillisen vihanneksia illan wokkiin.

Hakkasin polttopuita, koska pakko, koska joulukuu.

Istahdin, huomatakseni että pyykinpesukone huusi laittamaan märät naruille ja koirista viisain huusi sisälle.

Kello käy lounasaikaa. Jospa sen jälkeen laiskottelen...