Meidän perheessä on ymmärretty tuon tasa-arvon päälle. Oikein viimeisen päälle.
Ja ennenkuin oletat, sanon että en, en ole nyrkin ja hellan välissä. Vaan vapaaehtoisesti ja ajoittain jopa innolla.
Olen siis vaimoainesta, en luojan tai kenenkään muun taivaallisen, vaan kahdeksan vuoden takaisen, naamaani iskeytyneen meteoriitin ja neurologisen sairauden armosta.
Nauratti kun rouva lähti metsästysseuran kämpälle lihanleikkuuseen ja itse jäin sohvalle katsomaan kun Trinny ja Susanna laittoivat ruotsalaisia naisia uuteen kuosiin.
Lihaa leikkasivat, rouva ja ukkelit, pari sataa kiloa pakkaseen. Ja jahtia on vielä jäljellä.
Että näin meillä. Väärinpäin? Ei, ja en vaihtaisi vaikka pakotettaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti