Joutomies

Koen olevani joutomies.

Sellainen, joka osansa yhteiskunnalle on jo antanut ja enemmänkin. Joutomiehisyyteen minut vei vaivat ja sairaudet, saadut ja perityt. Pääosin kuitenkin siis asiat joihin itselläni ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa.

Ja vaikka joutomies olenkin, luulen silti tekeväni paljon.

Vaimontapainen käy töissä, merkittävässä, kaikkia aina joskus koskettavassa ammatissaan. Ja häntä siitä arvostan. Kolme tytärtä tekevät omaa työtään, opiskelevat, oppivat ja leikkivät ja nämä niille suotakoon.

Ja minä koitan pitää, vaihtelevalla menestyksellä, kotia suurinpiirtein pystyssä ja huomaan joutomiehisyyden olevan joskus aliarvostettua. Työstä käyvää ja palkkana hyvä mieli itselle - aina kun huomaa pystyneensä ja joskus jopa onnistuneensa. Varsinkin silloin kun kukaan muu ei huomaa.

Minua ei viime aikoina kansaa puhuttanut aktiivimalli onneksi koske. Kyllä ei ole pelkoa siitä etteikö joutomies työllistymään joutomiehisyydessään pystyisi. Halutessaan. Joutomies kun loppujen lopuksi saa aika vähän mutta antaa vähästään enemmän.

Omertan laki

Rovaniemeläisessä kunnallispolitiikassa vallitsee tiukka vaiteliaisuus.

Kaupunginhallitus, parisen viikkoa sitten, päätti korottaa perusturvajohtajansa palkkaa tuhannella eurolla kuussa.

Sittemmin olen kuullut perusteluita jos jonkinlaisia - ja olkoon: kenties mies paikallaan ja peräseinäjoellakin maksetaan enemmän ja niin edelleen. Mutta tapa miten tuohon tuhanteen euroon päädyttiin, kuulostaa kadunmiehen korvaan suoranaiselta suhmuroinnilta.

Kaupunginhallituksen keskustalainen jäsen esitti alkuperäistä korotusesitystä huomattavasti suurempaa korotusta ja sai esitykselleen tukea, liikuttavasti yli puoluerajojen.
Minua ei yllätä porvarin ahneus, mutta se että perusturvajohtajan henkilökohtaisiin talkoisiin lähti mukaan myös vasemmisto. Sitä ei vannoutunut vihervassari ymmärrä.

Mutta tämä rovaniemeläinen Omertan laki, siitä pidetään tiukasti kiinni. Perusteluita kaupunginjohtajan yli kävelemiselle ei toistuvista kyselyistä huolimatta saa. Olisiko sitten niin ettei peusteluita oikeastaan ole.

Muita kuin Hyvät Veljet. Ja nähtävästi nykyään myös siskot.

Kaupungin porvarihallitus

Vannoutuneen ja solidaarisuuteen uskovan vihervassarin on mahdotonta ymmärtää kaupunginhallituksen viime maanantaista päätöstä korottaa perusturvajohtajan palkkaa.

Uutisista löytyi toki (kaupungin tiedottamat?) perustelut, mutta ainakin tavallisen tallaajan kantilta katsottuna olivat ne jokseenkin heppoiset.

Ja vaikka vannoutunut, solidaarinen vihervassari jossain ulottuvuudessa korotuksen ymmärtäisikin, olisi tuossa ulottuvuudessa ihmeteltävää myös siinä, miksi kaupunginhallitukselle ei riittänyt kaupunginjohtajan alunperin esittämä korotus?

Korotus on muistaakseni 15 prosentin luokkaa, kun samaan aikaan esimerkiksi eläkkeet nousivat 0,55 %. Keskustalaisen pääministerin nykyisen ns. hallituksen alkutaipaleina esittämä vetoomus kaikkien osallistumisesta talkoisiin ei nähtävästi taaskaan Rovaniemellä aiheuttanut kaupungin porvarihallituksessa minkäänlaista omantunnon liikehdintää.

Eli ei mitään uutta auringon alla.

Arto 2.0

Saan päivityksen.

Edellinen versio vetelee viimeisiään, taitanee olla päivistä kiinni milloin stimulaattori sammuu ja pienen pieni sähkövirta rinnasta aivoihin lakkaa.

Olen toki kokeillut miltä se tuntuu. Siis kun virta pysähtyy.

Ja todennut, että muutaman vuoden takainen yhdeksän tunnin leikkaus ja sitä seurannut pitkä toipuminen saattoi olla kaiken sen arvoinen.

Arto 2.0 tulee olemaan langaton, itse ladattava. Ja onneksi ja toivottavasti ei mikään etäluettava. Äppiä en edelleenkään saa ja ylikansalliset yhtiöt eivät virrankulutusta seuraa.

Aika scifiä tämä SoTe. Ainakin minun kohdalla.

Miesten mielipiteet

Jos olet aiemminkin tekstejäni lukenut, ei liene tule yllätyksenä että uskon miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon. Kaikessa.

Yhtenä tekijänä on toki se, että kolmea pientä naista yritän parhaani mukaan osaltani kasvattaa. Ottamaan vastaan kaikki se sonta mitä tulevaisuudessa tulevat vastaanottamaan.

Karvani nousevat pystyyn aina kun törmään, lähinnä somessa, ihmisiin, lähinnä miehiin, jotka kaikessa tyhmyydessään koittavat vakuuttaa, lähinnä itselleen, että Suomessa vuonna 2018 on tasa-arvon suhteen kaikki hyvin.

Mutta kun ei ole.

Toivon että lapseni saavat jonain päivänä elää yhteiskunnassa jossa esimerkiksi nainen saa samasta työstä samaa palkkaa kuin mies. Ja ettei kukaan kolmikostani koskaan tulisi määritellyksi jonkinlaiseksi pelkästään siksi että sattuu olemaan nainen.

Tähän jaksan, huolimatta keski-ikää lähestyvien miesten mielipiteistä, edelleen uskoa.

Tai ehkäpä juuri siksi. Ehkäpä tulevat polvet olisivat edes hitusen viisaampia.