Koen olevani joutomies.
Sellainen, joka osansa yhteiskunnalle on jo antanut ja enemmänkin. Joutomiehisyyteen minut vei vaivat ja sairaudet, saadut ja perityt. Pääosin kuitenkin siis asiat joihin itselläni ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa.
Ja vaikka joutomies olenkin, luulen silti tekeväni paljon.
Vaimontapainen käy töissä, merkittävässä, kaikkia aina joskus koskettavassa ammatissaan. Ja häntä siitä arvostan. Kolme tytärtä tekevät omaa työtään, opiskelevat, oppivat ja leikkivät ja nämä niille suotakoon.
Ja minä koitan pitää, vaihtelevalla menestyksellä, kotia suurinpiirtein pystyssä ja huomaan joutomiehisyyden olevan joskus aliarvostettua. Työstä käyvää ja palkkana hyvä mieli itselle - aina kun huomaa pystyneensä ja joskus jopa onnistuneensa. Varsinkin silloin kun kukaan muu ei huomaa.
Minua ei viime aikoina kansaa puhuttanut aktiivimalli onneksi koske. Kyllä ei ole pelkoa siitä etteikö joutomies työllistymään joutomiehisyydessään pystyisi. Halutessaan. Joutomies kun loppujen lopuksi saa aika vähän mutta antaa vähästään enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti