Katselit suoraan silmiin. Ihan kuin jotain olisit maailmasta ja minusta ymmärtänyt. Puolen tunnin vanhana.
Katseessasi oli tarkkuutta. Samaa mitä edelleenkin on. Ja samalla jotain syyttävää, näytit ajattelevan että minunhan syytä se oli, se että piti aluksi huutaa ja rääkyä ja olla riepoteltavana.
Kasvoit liiankin nopeasti älykkääksi, ymmärtäväiseksi, sarkastiseksikin. Vauvasta lapseksi ja lapsesta nuoreksi.
Kolmetoista vuotta on pitkä aika. Ja pitkän ajan sisään on mahtunut ihmiselämän verran asioita, hyviä ja huonojakin. Silti ei ole kulunut päivääkään etten olisi sinua ja siskojasi ajatellut ja rakastanut.
Ja ollut sinusta ylpeä.
Hyvää syntymäpäivää, sinulle, jonka katolta pudonneet lumet maailmaan säikäytti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti