Joutomies?

Kiirettä pitää, joutomiehelläkin.

En ole työnkammoksuja, aatteellisesti työtön, vai mikä se termi olikaan. Vaan eläkeläinen. En minkään valtakunnan jumalan, vaan taivaalta päälleni pudonneen meteoriitin armosta.

Ja tein kyllä aikanaan oman osuuteni. Kaksinkertaisesti, sanoisin, ja siltikin kiirettä pitää.

Päivä on nyt puolivälissä, ainakin käyttämäni aikamääreen mukaan, ja jalkani laulavat hoosiannaa ja käteni vapisevat väsymyksestä. Joutomiehellä tuntuu olevan kovin kiire.

Kiire lämmitellä taloa alkutalven pikkupakkasilla. Kiire ripustella vaatteita kuivumaan. Kiire käydä kaupassa. Kiire valmistella koko laumalle ruokaa. Kiire kannella viimeisiä kesäkamppeita varastoon.

Kiire tarkkailla kaikkia some-tilejä ja kiire pysyä ihmisten kirjoissa. Osallistumalla, keskustelemalla, kommentoimalla, tinkaamalla. Koska joutomiehen kontaktit elämään, ympäröivään maailmaan ovat rajalliset.

En silti valita. Jokaisen päivän parhaita hetkiä ovat ne, kun hellu tulee töistä ja kertoo päivästään. Tai kun tyttäret, täällä ollessaan kertovat omastaan.
Ja ne kun saan lauman kanssa tehdä yhdessä jotain mukavaa. Ja ne kun vaimonlaisen kanssa saamme ihan kahdestaan vain olla, löhötä ja keskustella.

Hitto - en taida, ainakaan koko ajan, ihan joutomies ollakaan...

Sankari vai konna?

Tänään on luettu, somen ihmeellisestä maailmasta siitä, miten kesällä tapahtunut Perussuomalaisten niin kutsuttu hajoaminen tapahtui.

Itseäni persujen rivien repeäminen ei juurikaan kiinnostanut, päällimmäisinä ajatuksina tuolloin oli lievähkö vahingonilo sekä jonkinasteinen sääli Soinia kohtaan.

Keskivertoa fiksumpi mies kun taitanee olla.

Nyt kiinnostaa, kärkkäiskohun jälkimainingeissa se, miten hallitus pääministerin johdolla, nyt jälkeenpäin katsottuna, pissi kansaa suoraan silmille. Sipilä kun nähtävästi kuuluisalle lennolle lähtiessään tiesi tasan tarkasti, ettei hallitus tule kaatumaan.

Hyvin näytellyn näytelmän sankari vaiko konna? Vai jopa tuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja?

Oikean moraalin omaava ihminen olisi jo eronnut. Ministereitä ja poliitikkoja yleensäkin on vähemmästäkin lähteneet.

Poliitikon moraali näköjään poikkeaa aika lailla ihmisen moraalista. Valitettavasti.

Katoava moraali

Moraali.

Tuo ilmeisesti tunnetason asia, joka ohjaa ihmisen tekemisiä, tai ainakin pitäisi ohjata, tuntuu olevan tätä nykyä kateissa melko monilta. Varmasti ihan tavan tallaajiltakin, mutta erioten niiltä joilla sen pitäisi olla kova.

Poliitikkojen moraaliin en tässä mene, sen verran pitkää tarinaa siitä syntyisi.

Mutta sanonpa vaan omat terveiseni Kittilään, että miten meni omasta mielestä? Olisiko ollut aihetta reagoida aikaisemmin? Tai olisiko moraalin ja ihmisen oikeistajun mukaista viimeistään nyt vetäytyä?

Vai jatkammeko otsikoille ja artikkeleille naureskelua?

Jos ihmisellä menee usko päättäjien sekä virkamiesten tapoihin toimia, puhumattakaan yhden valtakunnan suurimman lainvalvojan toimista, mitä silloin pitäisi tehdä? Miten pitäisi ajatella?

Sairaiden, vähäosaisten, opiskelijoiden, lasten?

Kaikkien niiden, joita moraalittomuus, arvojen puute,  koskettelee entistä kovemmalla kädellä päivästä toiseen.

Miten pitäisi ajatella?

Sen kun joku minulle kertoisi, saattaisi osaltaan auttaa uskomaan, edes vähän, ihmisen hyvyyteen, oikeudentajuun ja moraaliin.

Toivotonta?

Urheilun vai kuntalaisten ehdoilla?

Olen viime aikoina, jälleen kerran, ajautunut keskusteluihin kaupunkimme rahankäytöstä. Kaupunkimme, jonka kouluissa lapset sairastelevat sisäilmaongelmien vuoksi samalla kun rahaa tuntuu löytyvän asioihin, joita ilmankin kaupunkilaiset pärjäisivät.

Keskusteluissa on yleensä ollut kyse uimahalliin liittyvät asiat. Mihin halli tulisi rakentaa? Kuka maksaa ja mitä maksaa? Pitääkö hallin tuoda kävijöitä kaukomailta vai tulisiko hallin palvella ensisijaisesti kuntalaisia?

Tätä kirjoitettaessa käytössäni on kaksi faktaa: Se, että uimahallin rakentamispaikasta ei ole olemassa päätöstä sekä se, että Santasport, siis taho joka haluaisi hallin ns. itselleen, tulee tänään saamaan 200 te kaupungin rahaa hankesuunnittelua varten.

Vähän ristiriitaista...

Tulee uusi uimahalli mihin tahansa, tulisi suunnitelmissa ottaa ensisijaisesti huomioon paikalliset käyttäjät - koululaiset, eläkeläiset, paikalliset uimaseurat - eikä elätellä fantasioita Santasportin tulevaisuudesta ainakaan kansainvälisen huippu-urheilun keskuksena.

Olen lisäksi ymmärtänyt, että kaupunki suunnittelee Santasportin hankkimista suoraan omistukseensa. Varmasti ihan hyvä ajatus, varsinkin jos sillä saadaan varmistettua liikunta-alan koulutuksen säilyminen Rovaniemellä.

Mutta järkeeni ei mahdu se, miksi asiasta uutisoidessa piti tuoda esille jääurheilu, sen käyttömaksut ja kaupungin jääurheilulle antama taloudellinen tuki. Eikö kaupunki jo takavuosina tukenut hallia käyttäviä ottamalla haltuunsa hallin velkoineen päivineen? Eivätkö muiden lajien harrastajat tarvitse lisää tukea? Mikä tekee jääurheilusta jotain toista lajia paremman?

Ja ei, vastaus ei ole se, että jääurheilu on kallista. Sitä se aina on ollut ja kyse on harrastajien ja ennenkaikkea harrastajien vanhempien valinnoista. Olen siinä mielessä pikkuisen outo, että uskon kaikessa tasa-arvoisuuteen. Kaupunki jossa toista tuetaan enemmän kuin toista ei ole hyvä kaupunki...

Ja mitä tulee alussa mainitsemieni keskusteluiden tasoon, olen jälleen törmännyt kokoomuslaisen entisen urheiluvaikuttajan alentavaan tapaan kommentoida muiden keskustelijoiden mielipiteitä.

Kaikentietävät toistensa alentajat alkavat onneksi olla jo historiaa.