tiistai 13. marraskuuta 2018

Hommia sohvan pohjalta

Kaikki kolme tytärtä harrastaa judoa.

Vanhimmalla on meneillään kaiketi jo yhdeksäs kausi. Seuraava vyöarvo siintää silmissä piakkoin ja on se ottanut ensimmäisiä askeliaan ohjaajan roolissakin. Tuntuu kiinnostavan, ja siinä niin minä kuin seurakin kannustetaan käytettävissä olevien voimien ja resurssien mukaan.

Keskimmäisellä on silläkin jo vihreä vyö, mutta ikä aiheuttaa tällä hetkellä sen, että sen judoiluun kuuluu normaalit treenit ja normaalit ja välillä epänormaalitkin kilpailureissut. Kuudetta vuotta sekin kuitenkin tatamilla vääntää.

Nuorin, pienihän se vieläkin on, kulkee isoimman siskonsa mukana peruskurssia parin muksujudoilu-kauden jälkeen. Vyö muuttaa väriä tammikuussa ja ensimmäinen leikisti oikea kisamatka odottaa marraskuun lopussa.

Eli aikaa on tullut tatamin vieressä vietettyä, vääntöä katsottua, ihmisiin tutustuttua.

Siinä määrin että nyt ensimmäistä vuotta olen koittanut kantaa korteni kekoon. Järjestelemällä lasten ja nuorten matkoja, huolehtimalla erilaisista atk-nettiasioista ja niin edelleen. Hienommin sanottuna hallituksessa mukana, vähemmän hienommin niin sanottuna yleismies-jokapaikan höylänä.

Palkitsevaa. On tekemistä, tuntee saavansa jotain aikaan. Muutakin kuin ruokaa porukalle pöytään tai puhtaita vaatteita päälle pantaviksi. Sopivaa sohvan pohjalta hoidettavaa hommaa ja pääosin silloin kun itselle parhaiten passaa.

Ja kaiken muun lisäksi judo on hieno laji. Tyttäret oppii liikkumaan, käyttämään kehoaan, pitämään puoliaan. Fyysisestikin.

Se kun valitettavasti nykymaailman aikaan on taito minkä isä tyttärilleen haluaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti