Joskus ottaa, välillä aika ankarastikin päähän huono muistini.
Siihen että en päivittäisessä elämässä enää pärjää ilman piipittävää kalenterisovellusta tai vallan loistavaa listojenteko-äppiä olen jo tottunut. Kiitos Google ja Wunderlist.
Mutta ärsyttävää se silti on.
Varsinkin kun muistot ja muistikuvat menneiltä vuosilta on aika hataria. Lapsuudestani en muista juuri mitään, ehkä yksityiskohdan sieltä ja toisen tuolta. Nuoruusvuodet sekä varhainen aikuisikä ovat nekin hämärän peitossa.
Puhumattakaan vuosista jolloin tein töitä. Siis oikein kunnolla, liikaakin.
Liekö tautini syytä, tai aivovammani, en tiedä eikä edes oikein kiinnosta. Paha vaan että kaikkiin näihin elämäni ajanjaksoihin mahtuu kaiken pahan lisäksi hyvääkin. Vaikka nyt tyttärien syntymiset, niiden vauvavuodetkin.
Ne kiinnostaisi.
Olen oppinut laittamaan huonoja asioita muistiin. Siis päivittäiseen elämään kuuluvien asioiden lisäksi. Lähinnä varmaan itseni vuoksi, mutta osin myös helpottaakseni lasten ja vaimon arkea. Pitäisi varmaan opetella laittamaan hyvätkin asiat.
Koska niitäkin kuitenkin on. Kiitos siitä tyttäret.
Ja ihana vaimo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti