Omana itsenään.
Vaikkakin on sellaisiakin suuria ajattelijoita, joiden toivoisi kertovan tarinoitaan - ei omalla nimellään, vaan mieluummin raukkamaisesti ilman.
Rovaniemellä on viime aikoina puhuttu liiaksikin kaupungin omistuksessa olevien kiinteistöjen huonosta kunnosta. Itse seuraan keskustelua lähinnä siksi, että kaksi kolmasosaa tyttäristä käyvät tälläkin hetkellä kouluaan sellaisissa rakennuksissa, joissa oireillaan esimerkiksi huonon sisäilman vuoksi.
Poliitikontapaiset, eli siis valtuutetut, varavaltuutetut ja lautakuntien jäsenet tarjoavat kaupunkilaisille lähinnä vain selittelyjä ilman ratkaisuja. Samalla aikaa kaupungilta riittää rahaa mitä erilaisimpiin marginaalista yleisöä kiinnostaviin urheilutapahtumiin.
Syksyn uutisista äkkiseltään mieleen juolahtaa puolisen miljoonaa euroa. Suunnistus ja hevosten ravailu kun eivät mattimeikäläisiä juurikaan hyödytä.
En kylläkään jaksa uskoa, että tilannetta rahallakaan saataisiin korjattua. Sen verran tässäkin kaupungissa riittää hyviä veljiä ja siskoja.
Olen katsellut tätä maailmaa jo kohtapuoliin 42 vuotta.
Siltikin hämmästyn siitä, millainen ihminen on toista kohtaan. Tuntemaansa ja tuntematontakin. Ihminen on aina oikeassa, sillä on aina se ainoa oikea mielipide - älä pidä muita mielipiteitä.
Mistä lie johtuukaan?
Ja tunnustan: en ole itsekään täysin synnitön. Mutta ainakin tiedostan ja ehkä jopa hieman kärsinkin, jos olen sopimattomasti kanssaihmistäni kohtaan käyttäytynyt.
Kiitos siitä, äiti ja isä. Koitan olla samanlainen omilleni :)