Eroamisen sietämätön vaikeus

Vähemmästäkin on ministereitä tässä maassa eronnut. Tai erotettu.

Ja sitten tuli @juhasipila

Joka ei näe toimissaan mitään väärää. Ei edes moraalisesti arveluttavaa. Tarjoaa vain selityksiä, ei toimia eikä edes anteeksipyyntöä. Ja anteeksipyynnöllä tarkoitan oikeasti anteeksi pyytämistä.
En sitä että "olen pahoillani jos...".

Nykyinen hallitus on tottunut nähtävästi harjaamaan.

Taitaa vaan olla niin, että paikka minne näitä sontia ja sammakoita ja sontasammakoita harjataan, alkaa olla aika täynnä.

Mahtuneeko sinne enää mitään?

#keskusta #yle #ylegate #politiikka #sipilä

Sutkeja...

...olevat, jotkut. Alkaa hiljalleen epäilyttämään.

Rahankäyttö kuntatasolla ja valtakunnallisesti.

Ei tunnu olevan vaikeata se, että jos ei nyt ihan omaan taskuun sitä työnnetä ja sullota, niin ainakin kovin kovin lähelle.
Sotkamossa urakoidaan pääministerin sukulaisten firmoilla. Ja kotoisasti täällä Rovaniemellä kaupunki työntää ja sulloo rahaa sellaiseen jonka pitäisi markkinatalouden mukaan toimia ihan omillaan.

Ja jos ei, niin sitten mittakaavoja pienemmiksi.

Ja jos on ihan pakko, niin sitten tasapuolisesti, eikä vain muutamia toimijoita hyödyntäen.

Valitettavasti on vaan niin, että ihminen on omaan napaan tuijottava ja kun tilanne on päällä, niin silloin sitä napaa tuijotetaan entistäkin tuimemmin ja tiukemmin. Muista, siis kanssaihmisistä välittämättä...

Ja pahoin pelkään että opiksi ei osata ottaa.

Anteeksipyytämisen vaikeus

Ihminen on kadottamassa anteeksipyytämisen taitoaan.

Ollaan kyllä valmiita keksimään selityksiä. Luettelemaan syitä siihen miksi joku jotain asiaa paheksuu. Katsomatta kuitenkaan peiliin. Pahoitellaan, tavallaan, mutta oikeasti ei olla pahoillaan.

Siinäkin on ero.

Urheilija harvemmin sanoo tehneensä väärin jäätyään kiinni hormoneista taikka huumeista.
- En se minä ollut
- Se oli vahinko
- Se oli talonmies

Poliitikot tai jotkut lukuisista turhemmistakin julkimoista, tehtyään jotain mikä matalan uutiskynnyksen ylittää, kyllä avautuvat. Kirjoittelevat seinilleen pitkiä sepostuksia, miksi nyt näin pääsi käymään.
Kuitenkin pyytämättä anteeksi. Olemalla enemmänkin pahoillaan siitä että jäätiin kiinni. Ei niinkään siitä että tulipas tehtyä hölmösti.

"En enää ikinä koskaan enää..." Kunnes taas seuraavan kerran.

Sori siitä

Solidaarisuus ja sen puute

Ärsyttääpä joskus aivan suunnattomasti.

Ihmisten solidaarisuuden puute, ja moraalin. Kun ovat mielestäni sukua keskenään. Ajatellaan omaa napaansa osaamatta ajatella asioita toisen kannalta. Tai vaikkapa ihan suuren ja yhteisen kokonaisuuden näkökulmasta.

Itsekkyys, kyvyttömyys empatiaan, kanssaihmisten unohtaminen. Politiikassa, sosiaalisissa verkostoissa. Ja piru vie ihan jokapäiväisessä elämässä.

Kasvatan lapsiani nähtävästi nykynormeista poiketen. Sillä niiden en halua kus-päisiksi koskaan ryhtyvän.

Pipo päässä, pakkasella

Aikasen irvokkaalta näytti pääministerin pipovalinta. Ja kalliilta, ainakin veronmaksajille. Makuasia, arvostaako pipon Sipilän hallituskauden aikana lahjoittaman 500 miljoonan, vaiko viime viikkoisen, vain sadan miljoonan arvoiseksi.

Ministerin mukaan kaivos on ihme.

Ihme on enemmänkin se, mitä Sipilä suustaan ulos suoltaa. Ja sen ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu.

Jos bisnes ei tuota niin sitten bisnes ei tuota. Jos oikeasti kaivos jotakuta kiinnostaisi, olisi valtio jo päästänyt sen käsistään - eikä pääministerin suusta enää jouduttaisi tyhjänpäiväisyyksiä asiasta kuulemaan.