Viinan juonti, tai nätimmin, enemmän eurooppalaisittain sanottuna, alkoholin nauttiminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle.
Älä käsitä väärin, en minä mikään juoppo aiemminkaan ole ollut. Saunakalja silloin tällöin tai pari lasia viiniä ruoan kanssa ja sen jälkeen.
Suurkuluttajaksi ei siis ole pystytty kutsumaan.
Vuosikymmenien ajan on elimistööni tungettu jos jonkinlaista rohtoa, myrkkyjäkin. Jotkut vailla tehoa, jotkut hetkellisesti tepsien ja jotkut jopa hieman auttaenkin.
Mutta vailla, hetkellisesti ja hieman.
Makasin kolmisen varttia sairaalasängyllä. Hoitajan, joka muuten tuntui olevan varsin asiantunteva ja empaattinen sellainen, annostellessa erilaisia, enemmän tai vähemmän tehokkaita litkuja suoraan suoneeni.
Tarkoituksenaan omalta osaltaan selvittää lääkäreitä varten se, onko vielä jotain jota pystyisi kokeilemaan. Niiden viidenkymmenen jo kokeillun rohdon, myrkyn ja litkun lisäksi.
Varsin mielenkiintoinen, osin rentouttava, mutta suurimmalta osaltaan ahdistava kokemus. Kolmen vartin känni, nopealla selviämisellä ja ilman krapulaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti