Lampaita

Taidamme olla, me suomalaiset, aika lailla lampaita luonteeltamme.

Kyllä, demokratiassa on hyvä ja mukava elää, ainakin useimmiten. Silti minun on vaikea ymmärtää sitä, miten pääosin hiljaisesti hyväksyen otamme vastaan kaiken sen sonnan mitä valtaapitävät meille säännöllisin väliajoin tarjoavat.

Kyllä, istuva hallitus on vaaleilla valittu. Mutta mielestäni väärin perustein, väärin lupauksin. Kaikki varmaan muistavat ainakin niin sanotun koulutuslupauksen.

Kyllä, kaikkien on osallistuttava näihin talouden talkoisiin. Ei kuitenkaan niin, että ihmiset ovat jatkuvassa epätasa-arvossa vaikkapa asuinpaikastaan tai tulotasostaan riippuen. Miksi hallitus ei osaa ottaa tasapuolisesti kaikilta? Tai antaa? Miksi joltain leikataan enemmän ja sille samalle jollekin asetetaan muita enemmän uusia maksuja?

Poliitikot koittavat myydä meille - kansalle - hankkeitaan valehtelemalla tai vähintään tosiasioita vääristelemällä tai niitä piilottaen. Valheita valheiden perään, jatkuvasti antaen aihetta epäillä korruptiota.

Terrafame - Chempolis - Aplicom

Ja viimeisimpänä Anne Bernerin uho siitä, että liikenneuudistuksen tulee olla kustannuksiltaan neutraali.

Ei muuten ole. Kaksitoista vuotta vanha autoni tulisi Bernerin laskuopilla kustantamaan ensi vuonna yli 200 euroa enemmän kuin tänä vuonna.

Olemmeko teurastusta odottavia tuotantoeläimiä, lampaita laitumella joiden kimppuun sudet yksi kerrallaan iskevät? Tällainen demokratia ei minun mielestäni ole oikeaa demokratiaa.

Saabismi

Sairastuin saabismiin.

Aluksi taudinkuva oli käsittääkseni normaali: en tuntenut oloani mitenkään oudoksi tahi erilaiseksi, ajattelin jopa ettei kyseistä sairautta ole olemassakaan.

Naurahtelin minua varoittaneille ihmisille, en ottanut asiaa paremmin tuntevien varoituksia taudista ja sen vakavuudesta, salakavaluudestakin, todesta.

Nyt ymmärrrän, ja kaduttaa.

Oireet pahenivat pikkuhiljaa. Ensin muutaman kerran joitain kymppejä pikkuosiin, luulin pitäväni sairauden kurissa. Sitten satanen pakoputkeen ja toinen jarruihin - kielsin edelleen, en uskonut, taistelin vastaan ja kuvittelin pärjääväni.

Lopulta iski akuutti vaihe. Saabismi tuntui vievän kaiken voimani, yöuneni, rahasta puhumattakaan. Huolimatta sekavasta olosta sekä autoiluun liittyvien sairauksien huonoista ennusteista uskalsin hakea apua, uskalsin uskoa toipumiseen - siihen että näinkin pahan taudin saattaisi pystyä selättämään.

Tunnetusti autokauppialta ei apua, eikä sen enempää armoakaan löydy. Ja vertaistukiverkko asiassa on aika heikko. Kuitenkin osasin, hain ja löysin...

Mutta vielä en tiedä joudunko ojasta allikkoon, puun ja kuoren välistä toiseen. Aika, ajettavat kilometrit sekä Anne Berner sen näyttävät.

Wir lieben autos.

Pinaattikeitto

Iltasella eilen mietiskelin ääneen. Koska välillä tuntuu että seuraavien päivien syömisten keksiminen käy ylivoimaiseksi.

Uskallan väittää että meillä syödään aika lailla monipuolisesti. Ainakin useimmiten. Koitan viikon syömisiin löytää jonninmoisen tasapainon kasvisten ja erilaisten lihojen välille.

Mutta joskus siis niin sanotusti tökkii.

Siksi ääneen mietiskely.

Johon Hellu, että pinaattikeitto.

Samantien huonon, kärsineen ja kovia kokeneen pääni syövereistä pulpahteli ajatus jostain.

Kaukaa, luulisin.
Pinaattikeitto. Kananmuna. Isä. Joskus silloin.

Lähikaupan pakkasesta löytyi yksi kolahtanut paketti jäistä pinaattikeittoa. Munia keitin jo aamulla, kolme molemmille.

Veikkaan että ensimmäisen lusikallisen jälkeen jotain taas jostain kaukaa mieleen pulpahtaa.

Kaveria ei jätetä

Hallituksen ja varsinkin sen keskustalaisten ministereiden moraalikäsitykset venyvät venymistään.

Alla olevassa kuvassa pääministerin kanssa kättä paiskaa Aplicom-nimisen yrityksen perustaja, keskustalainen...
Aplicom valmistaa mm. autoihin asennettavia seurantalaatikoita, joita ministeri Berner nyt niin kovasti haluaa autoihimme asentaa.
Aplicomin laite on yksi valtion (Trafi ja VTT) testaamista mustista laatikoista.

Kansan taskuilla on nyt solkenaan käyty ja tullaan käymään vastakin. Pelkään, ei vaan uskon, että rikkaat tulevat rikastumaan ja köyhät köyhtymään entistäkin enemmän.

Varsinkin kun kirosanasta Sote on vasta pienen pieni kärki näkyvissä.

Mielensäpahoittajat

Syytän sosiaalista mediaa. Vaikka luenkin itseni sen suurkuluttajaksi.

Syytän sosiaalista mediaa siitä, että ihminen on sen myötä muuttunut ilkeämmäksi. On liian helppoa sanoa ja on liian helppoa olla eri mieltä.

Ilkeästi.

Mielipiteensä ilmaisijaa muilutetaan virtuaalisesti, vastaväitteillä, tosilla taikka ei. Ja ei siinä mitään, niinhän sen kuuluukin mennä. Mutta ei ilkeästi ja toista vähätellen, nimittelemällä, uhkailemalla jopa.
Mielipiteensä ilmaisijan mielipidettä pitäisi osata kunnioittaa, olkoonkin että se olisi jollain tapaa omasta mielestä väärä. Sivistyneeseen keskusteluun ei kuulu vähättely, nimittely eikä missään nimessä uhkailu.

Vai onko sitten niin, että sosiaalinen media, sen lisäksi että se on tehnyt ihmisestä ilkeämmän, myös tehnyt ihmisestä vähemmän sivistyneen?

Mielensäpahoittajan ainakin.